Turve on Suomessa tärkeä energianlähde. Vaikka kaikkia soita ei voi eikä pidä havitella hyötykäyttöön, turvetta riittää vielä pitkälle. On kuitenkin huolehdittava, että turpeennoston maisemalle aiheuttamat arvet hoidetaan.
Turpeennoston jälkeen käyttämättömäksi jäänyt suo on pahimmillaan lohduton näky. Jos kunnostus lyödään laimin, mikään ei kasva laajalla aukealla. Ajoittain siellä lilluu vesi. Kuivina aikoina tuuli nostattaa autiolla alueella pölypilviä.
On käsittämätöntä, että ei ole selkeän riidattomia säädöksiä siitä, kenelle turpeennoston jäljiltä maisemaan jääneiden arpien siistintä kuuluu. Puutos koskee turpeennostoon vuokrattuja soita. Alueen vuokralle ottaneet yritykset arvioivat, että jälkikäyttö on maanomistajan huoli sen jälkeen kun nostokalusto on viety pois.
Monilla maanomistajilla on kuitenkin käsitys, että aluetta hyödyntäneen yrittäjän kuuluu vastata myös jälkihoidosta. Yleensä taloudellisessa toiminnassa onkin niin, mutta jos vuokrattaessa sovitaan vain nostosta, vastuun alueesta voidaan katsoa siirtyvän vuokrakäytön päätyttyä takaisin maanomistajalle. Niin tai näin, vastuun pallottelu vuokraajan ja omistajan välillä on onnetonta.
Mikäli turvetta nostaa maanomistaja, samalle taholle kuuluu riidattomasti myös alueen jatkokunnostus. Merkittävistä turpeen nostajista Vapo Oy pääsääntöisesti omistaa hyödyntämänsä suot. Niinpä se huolehtii myös alueiden jälkikäytöstä.
Vapo on jo ehtinyt todistaa käytännössä, että energiaksi menevän kerroksen kuorinnan jälkeenkin soille löytyy monenlaista käyttöä. Valtaosin sen entiset turvesuot tuottavat edelleen energiaa. Niillä viljellään ruokohelpiä. Se poltetaan korjuun jälkeen lämpövoimaloissa joko silputtuna tai paalattuna. Vaikka ruokohelpi on monivuotinen kasvi, puuha muistuttaa kuivaheinän viljelyä myös vuosittaisen kasvulannoituksen osalta. Kaikkein viljavimmat alueet yhtiö on kunnostanut pelloiksi. Kiviset suot se on metsittänyt.
Ja siinä missä Oulun kaupungin pääosin omista Turveruukki Oy ja Rantsilan kunta voivat ylpeillä yhdessä kunnostamallaan Kurunnevan järvialueella, samanlaisesta lintuvedestä ja virkistysalueesta Vapolla on näyttö Limingan Hirvinevalla.
Hyvä taloudellinen tulos on kuitenkin niin Vapon, Turveruukin kuin muidenkin turpeen nostajien tavoite. Niinpä myös Vapo arvioi vuokraamiensa soiden jälkikunnostuksen kuuluvan maanomistajalle. Käytön jälkeen yhtiö valistaa vuokranantajaa niistä mahdollisuuksista, joista sillä itsellään on kokemusta. Maanomistajan odotetaan vastaavan siitä, että suoalue ei jää heitteille turvetuotannon päätyttyä.
Osa eri yhtiöille soitaan vuokranneista on saanut vuokrasopimuksen päätyttyä alueesta oivallista peltomaata. Kaikki entiset turvesuot eivät kuitenkaan sovellu viljelyyn. Jos metsityskään ei oikein onnistu, into uhrata rahaa alueen jälkihoitoon saattaa laantua. Silloin arvet maisemassa uhkaavat jäädä pitkäkestoisiksi.
Lupaviranomainen voi vaatia uusiin vuokrasopimuksiin määräykset turvetuotannon jälkeisestä käytöstä. Niin on syytä tehdä poikkeuksetta. Jos asia ei muuten hoidu, ympäristölakiin on syytä tehdä asiasta selkeät korjaukset.
Heitteille jäännin uhka koskeekin lähinnä jo aiemmin turvetuotantoon otettuja soita. Turpeen nostajien on hyvä muistaa, että niiden tulevat toimintaedellytykset riippuvat suuressa määrin alan hankkimasta maineesta. Hyvä yhteistyö soiden jälkihoidossa omistajien kanssa on monessa mielessä viisasta. Aivan selvää silti on, että vuokrahyötyä saaneet omistajatkaan eivät voi tyystin vetäytyä vastuustaan.