Pohjois-Pohjanmaan ilmastostrategian osana on valmistunut laskelma maakunnan kasvihuonekaasutaseesta, osuvasti Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikaan. Siitä käy selvästi ilmi hankala tosiasia: suurin yksittäinen päästöjen aiheuttaja Pohjois-Pohjanmaalla on turpeen käyttö energiana.
Tarkkaan ottaen tosin turpeen käyttö on maakunnan alueella kakkosena, sillä aivan ylivoimaisesti suurimmat kasvihuonekaasujen annokset nousevat taivaalle Rautaruukin Raahen-tehtailta. Mutta tällainen teollisuuslaitos on maakunnallisten toimien ja myös tilastojen ulkopuolella, EU:n päästökaupan piirissä.
Pohjois-Pohjanmaan tilastoista on siivottu pois myös Haapaveden turvevoimala omistuksensa vuoksi. Jos se olisi luvuissa mukana, maakunnan turvepäästöjen luvut olisivat vielä rutkasti nykyistä suuremmat. Kovat ne ovat nytkin -- ja ilmakehän kannalta on yksi ja sama, onko päästöjä aiheuttavan voimalan omistus maakunnassa vai sen ulkopuolella. Kyse on ennen muuta kaukolämpölaitoksista. Turpeen käyttö yksin Oulun seudulla aiheuttaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin koko maakunnan autoliikenne. Sitä tulee harvoin ajatelleeksi.
Kun EU laati ilmasto- ja energiapaket-tiaan, Suomi teki ministeri Mauri Pekkarisen johdolla hartiavoimin työtä, jotta turve olisi määritelty uusiutuvaksi energiaksi. Se ei onnistunut. Ei EU turpeen käyttöä kiellä, mutta uusiutuvan energian osuuksiin sitä ei voi laskea. Kansainvälisesti määritelty päästökerroin turpeelle taas on kivihiilen suuruusluokkaa.
Tämä ei Suomessa kaikkia miellytä, mutta tosiasiana se pysyy. Päästöjen kannalta Oulussa voitaisiin yhtä hyvin työntää Toppilan uuneihin kivihiiltä.
Vastapainona on, että turve on kotimaista energiaa, joka työllistää nimenomaan Pohjois-Pohjanmaan tapaisessa maakunnassa -- ja juuri sellaisilla seuduilla, joissa korvaavat työpaikat ovat vähissä. Eikä kattiloiden vaihtaminen vaikkapa energiapuulle noin vain onnistu.
Turpeen käytön tulevaisuudesta tarvitaan laaja ja avoin keskustelu. Helppoja ratkaisuja ei ole olemassa. Jos ja kun päästöjä on tuntuvasti leikattava jatkossa, nykyinen toimintatapa ei voi jatkua. Voiko ratkaisu olla puun kasvavassa energiakäytössä, voiko turpeen polton teknologiaa muuttaa?
Samalla on tietysti pohdittava myös muita keinoja maakunnassa syntyvien päästöjen vähennyksiin, asumista, liikennettä ynnä muuta. Osassa niistä ratkaisumallit ovat omissa käsissä, osassa eivät.