Suomalaisyritysten investointihalu on edelleen vaisua. Tilanne on hyvin huolestuttava.
Kun vielä kolme vuotta sitten 25 suurimman suomalaisen pörssiyhtiön investoinnit nousivat 14 miljardiin euroon, on tämän vuoden lukema ennakoitu vain seitsemäksi miljardiksi. Tuostakin summasta suurin osa suunnataan ulkomaille, arvioi Oulussa puhunut Balance Consulting Oy:n pääanalyytikko Ari Rajala.
Vaikka esimerkiksi Nordea ja valtiovarainministeriö arvioivat uusissa ennusteissaan, että investoinnit olisivat jo kääntymässä kasvuun, voi Rajalan esittämää arviota pitää vähintäänkin huolestuttavana. Hän esitti lääkkeeksi kansallista investointiohjelmaa.
Jonkinlaisia uusia toimia onkin tarpeen miettiä, sillä jos tuotantokoneiston annetaan rapistua, muutaman vuoden päästä voidaan olla todella pahassa jamassa. Vaarana nimittäin on, että jos talous kääntyy maailmalla reippaaseen kasvuun, emme vanhoilla koneilla ja laitteilla pysty tyydyttämään kysyntää ja menetämme kasvun hedelmät.
Erityisen hälyttävää on, että yritykset laistavat myös korjausinvestoinneissa. Kun tuotantokoneiston remontit ovat väistämättä jonkin vuoden päästä edessä, kasvaa riski, että suuret korjaukset vaihtuvat ulkomaille tehdyiksi uusiksi investoinniksi. Niitä ei voi poliittisen päätöksin estää vaan korkeintaan jarruttaa. Investointien karkaamisen ongelmaa pitäisikin lähestyä siitä näkökulmasta, että tehdään pysyminen Suomessa yrityksille alun alkaen mahdollisimman edulliseksi.
Elinkeinoelämä on muutaman viime vuoden aikana ehtinyt esittää investointilaman syyksi muun muassa epävarmuutta maan talouspolitiikan linjasta ja yritysverotuksesta. Jälkimmäistä yritykset eivät kuitenkaan enää voi samaan tapaan syyttää, sillä tämän vuoden alusta voimaan tullut verouudistus on yritykselle edullinen.
Talouspolitiikan linjaakaan ei voi järin vahvoin perustein syyttää poukkoilevaksi. Maahan on myös saatu kattava palkkasopimus ja työrauha vuoden 2007 syksyyn saakka. Nämä luovat tukevampaa pohjaa yritysten tulevaisuuden suunnitteluun.
Kun investointinäkymät silti edelleen ovat varsin synkät, voi kysyä, onko vikaa myös yritysten tavassa suuntautua tulevaan. Onko esimerkiksi niin, että ajan henki on puristaa neljä kertaa vuodessa ulos niin hyvä tulos kuin mahdollista sijoittamatta liiketoiminnan tulosta investointeihin siinä määrin kuin pitemmän jakson etu vaatisi. Toivottavasti näin ei ainakaan laajasti ole, sillä se tie on lyhyesti sanottuna turmiollinen.
Parhaassa tapauksessa nyt eletään hetkeä, jossa investoinnit todella ovat kääntymässä nousuun. Tilanne ei vielä ole kuitenkaan selvä. Siksi valtion on esimerkiksi pidettävä huolta siitä, että teollisuuden ja muun elinkeinoelämän tarvitsema alusrakenne pysyy kunnossa. Valtio voi antaa sivustatukea yksityisten investointien kasvuun esimerkiksi liikenneväylien peruskorjauksilla.
Viime vuosien investointilama ei ole ollut vain Suomen vitsaus. Investointiaste on ollut matala monessa muussakin EU:n vanhassa jäsenvaltiossa, kuten maanosan perinteisessä talousveturissa Saksassa. Moni tuotannollinen investointi on karannut sieltä entiseen Itä-Eurooppaan tai vielä kauemmaksi.
Jonkin verran paremmin on mennyt Espanjassa ja Ranskassa. Koko unionin alueella on jo nähty merkkejä paremmasta. Koko ajan taustalla vaanii silti vaaroja, esimerkiksi pelko dollarin kurssin romahtamisesta, joka jumiuttaisi vanhalla mantereella sekä talouden orastavan virkistymisen että investoinnit.