Ihminen voi olla ihan oikea turkulainen vaikkei olekaan syntynyt Turussa. Eikä itse kaupunkikaan ole niin mahdoton paikka kuin ulkopuoliset usein antavat ymmärtää. Olisikohan niin, että Turku taitaa sittenkin olla mainettaan selkeästi parempi?
Ulkopuolinen voi helposti päätyä näihin johtopäätöksiin selaillessaan professori Jarmo Virmavirran Turun 775-vuotisjuhlia varten kirjoittamaa Suomen Turku (Otava) -teosta. Lopputulos on varsin tasapainoinen; Virmavirta tuo esiin kaupungin vahvuuksia, mutta toisaalta hän ei myöskään peittele turkulaisten erityispiirteitä.
Virmavirta esittelee vanhaa ja nykyistä Turkua 17 tunnetun turkulaisen haastattelun pohjalta. Suuri osa haastatelluista on syntynyt muualla. Kaikille heille näyttää kuitenkin olevan yhteinen kiintymys kaupunkiin. Helsingissä syntynyt SDP:n veteraanipoliitikko Pertti Paasio korostaa, että hän ei ole koskaan suunnitellut muuttoa Turusta. Moni muu on samaa mieltä.
"Ei ole tullut mieleenkään muuttaa pois Turusta, täydentää RKP:n takavuosien vaikuttaja ministeri Christoffer Taxell", syntyjään turkulainen.
Porvoon piispasta John Vikströmistä tuli vuonna 1982 Turun ja Suomen arkkipiispa. Hän muutti Turkuun ja Turkuun hän jäi myös eläkepäiviksi. Hän korostaa haastattelussa, että Turku oli ja on portti länteen. Tosin saisi siitä portista hänenkin mielestään kulkea nykyistä enemmänkin aatteita, ihmisiä ja tavaroita.
Vikströmille läheistä Turussa on historiallinen ulottuvuus. Erityisen tärkeää on myös yrityselämän ja yliopistojen välinen vuorovaikutus. Monien muiden tapaan Vikström korostaa Aurajoen merkitystä.
"Tärkeää tämän päivän Turussa on myös se, että viime vuosina Aurajoki on tullut uudella tavalla osaksi kaupunkia. Siitä on tullut kaupungille yhä tärkeämpi valtimo. Se yhdistää myös kaupungin saaristoon, mikä minulle rannikon asukkaan on erittäin tärkeää, mutta ennen muuta se korostaa Turun historiallista ulottuvuutta", hän perustelee.
Meren läheisyys korostuu muidenkin haastatteluissa. Tampere voisi olla myös hyvä paikka asua. Puutteena kuitenkin on, että sieltä puuttuu meri.
Varsinaissi suomalaissi
Virmavirta murtaa kirjassaan myyttiä Turun ja Tampereen ainaisesta keskinäisestä kamppailusta. Näiden kaupunkien kilpailu on lähinnä ystävällismielistä nokittelua. Turun todelliset viholliset löytyvätkin Helsingistä.
Kirjassa ei mitenkään peitellä sitä, että turkulaiset ovat hieman erilaisia. Tämä erilaisuus kielii turkulaisten jonkinasteisesta epävarmuudesta. Hakkaava puhetyyli kuitenkin antaa turkulaisista varman kuvan, kuten Turun murteen asiantuntija emeritusprofessori Kalevi Wiik kuvailee. Hän myöntää, että Turun murre herättää enemmän tunteita kuin muut Suomen murteet.
Takavuosina keväisin Turun vesijohtovesi haisi tai itse asiassa löyhkäsi. Tästä ulkopaikkakuntalaiset ovat tehneet kytkentöjä turkulaisten mielenlaatuun. Vesi on kytketty myös Turun kunnallispolitiikkaan, joka on ollut vähintäänkin värikästä, kun vastakkainasetteluja on riittänyt vaikka muille jakaa.
"Joku on arvellut, että tämä turkulaisen politiikan peruspiirre johtui juomavedestä, ja ovathan nämä vastakkainasettelut lieventyneet veden laadun parantuessa", päättelee Pertti Paasio.
Jos Aurajoki on Turun valtiomo, niin kauppatori on eittämättä sen sydän. Virmavirta kertoo kirjassaan menneiden vuosikymmenten legendaarisesta torikauppiaasta Kala-Martasta. Martan lohkaisut edustavat sitä turkulaisuutta, josta ulkopuoliset ovat saaneet pontta näkemyksilleen turkulaisuudesta.
Seuraavassa yksi tarina. Sotien jälkeen Turunkin torille tuli viipurilaisia kauppiaita. Martta sanoi tästä kehityksestä kerran:
"Tääl toril ei ole enää muit suomalaissi kalamyyjii ku mää ja pari kolm muuta. Kun viipurilaiset selittivät, että "Salost ittään on muitakin kuin pelkkii ryssii", Martta täsmensi: "mää tarkotin tiätty varsinaissi suomalaissi".