Kyproksen kahtiajaetun pääkaupungin Nikosian kreikkalaisen puolen pääkadulla on suuri ilmoitustaulu, joka ilmoittaa kuinka kauan saarelaisten pitää vielä odottaa EU-jäsenyyttä.
Ei kovinkaan pitkään, ei ainakaan saaren eteläosaa asuttavien kreikkalaisten osalta. Kypros liittyy yhtenä kymmenestä uudesta jäsenmaasta Euroopan unioniin vapunpäivänä. Liittyminen koskee kuitenkin tällä tietoa vain saaren enemmistökansallisuutta kreikkalaisia, ellei sitten viime hetken neuvotteluissa saavuteta edistystä ja huhtikuun 20. päivän kansanäänestys pääty sekä kreikkalaisella että turkkilaisella puolella jäsenyyden kannattajien voittoon.
YK on sovinnon tekijän roolissaan yrittänyt leipoa hyvin monenkirjavat odotukset sellaiseksi kakuksi, että useimmat saarelaisista löytäisivät siitä jonkun makean rusinan.
Kyproksen kreikkalaisilla ja turkkilaisilla on yksi yhteinen huolenaihe, turvallisuus, mutta muutoin niiden intressit eroavat suuresti toisistaan.
Kreikkalaiset haluavat takaisin maansa ja mantunsa, jotka he menettivät turkkilaisjoukkojen maihinnousua seuranneessa saaren kahtiajaossa kesällä 1974. Kreikkalaiset lähettäisivät myös kymmenettuhannet turkkilaissotilaat ja Turkin mannermaalta tulleet siirtolaiset samaa meritietä takaisin kuin mistä olivat tulleetkin.
Kyproksenturkkilaiset toivovat saavansa osansa siitä vauraudesta, joka on koitunut etelän kreikkalaisten osaksi mutta josta pohjoinen puoli on jäänyt paitsi. Kylminä lukuina mitaten etelän kreikkalaisten tulotaso on kolmin- tai nelinkertainen pohjoisen turkkilaisiin verrattuna. Itsenäiseksi julistautuneen "Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan" talous on saarron vuoksi täysin riippuvainen Turkin taloudesta ja Turkin avustuksista. Kun manner-Turkissa menee heikosti, loppuvat juhlat myös Kyproksen turkkilaisessa osassa.
Turkki on muutoinkin ratkaisijan asemassa saaren yhdistymisneuvotteluissa. Jos Ankara haluaa lopettaa saaren kahtiajaon, tulee se myös tapahtumaan. Kyproksenturkkilaiset voivat tietenkin hylätä sopimuksen kansanäänestyksessä vastoin Turkin tahtoa, mutta kovin pitkäikäinen ei sellainen ratkaisu voi olla.
Turkkia itseään repivät erisuuntaiset paineet. Toisaalta se ei voi noin vain jättää Kyproksen turkkilaisia omiin oloihinsa, mutta toisaalta lähentyminen Eurooppaan vetää sitä magneetin lailla puoleensa. Turkki tietää, että EU kattaa neuvottelupöydän vasta kun Kyprosta halkovat piikkilangat on poistettu.
Toki riskejä yhdistymissopimuksen kariutumisesta on myös kreikkalaisten puolella. Kysymys on rahasta. YK:n pääsihteerin nimeä kantavassa Annan-suunnitelmassa kreikkalaiset saisivat takaisin osan vanhoista maistaan, jotka he menettivät kesän 1974 miehityksessä. Suurin osa menetetystä omaisuudesta on kuitenkin määrä hyvittää riihikuivalla rahalla ja maksajana olisi Kyproksen valtio eli siis kreikkalaiset itse. Laskun loppusummaksi on arvioitu 30 miljardia euroa. Se on valtava summa reilusti alle miljoonan asukkaan valtiolle.
Kreikkalaisia kiihottaa ajatus saaren yhdistymisestä mutta pelottaa sen hinta. Jos he valitsevat yhdistymisen, menee saaren talous pitkäksi aikaa kuralle ja euron käyttöönotto siirtyy ties kuinka kauaksi. Kyproksen yhdistyminen tarvitsee nyt ulkopuolisia kummeja myös raha-avun osalta. Muutoin EU:hun liittyy maa, josta osa on unionin ulkopuolisen maan miehittämä.