Turkin pääministerin Recep Tayyip Erdoganin johtama oikeus- ja kehityspuolue AKP teki poliittista historiaa nappaamalla lähes puolet annetuista äänistä sunnuntain parlamenttivaaleissa.
Samaan historiankirjaan voidaan kirjoittaa saavutukseksi sekin, että AKP ylsi suurimmaksi puolueeksi jo kolmansissa vaaleissa peräkkäin. Vaikka takana on hallituskausi, se kykeni kohottamaan kannatustaan edellisvaaleista.
AKP nosti vaalien pääkysymykseksi 1982 sotilasvallankaappauksen jälkeen kirjoitetun perustuslain uudistamisen. Yksin AKP ei siihen kykene, sillä se sai 500-jäseniseen parlamenttiin 325 edustajaa, kun perustuslain vieminen kansanäänestykseen olisi vaatinut viisi lisäpaikkaa. Nyt se joutuu neuvottelemaan opposition kanssa tuen saamiseksi uudistukselle.
AKP:n vaalivoitto on sen ansiota, että Turkin talous on kohentunut puolueen vallassaolon vuosina. Tavalliset turkkilaiset tuntevat sen elintasonsa nousuna. Kun AKP tuli valtaan 2002, Turkin talous oli romahduksen partaalla. Taloutta pantiin kuntoon Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tiukan ohjelman saattelemana, ja siinä onnistuttiin.
Turkki on investoinut infrastruktuuriin: teihin, palveluihin, asumiseen ja teollistamiseen. Työllisyys on kohentunut, vaikka työttömyys, etenkin nuorisotyöttömyys, on edelleen suuri ongelma. Työllistämisen vaikeudesta kertoo jotain se, että työmarkkinoille tulee joka vuosi puoli miljoonaa ihmistä enemmän kuin sieltä poistuu.
Tavallista äänestäjää ei askarruta se, että AKP on taustaltaan islamilainen puolue. Onhan valtaosa turkkilaisista uskonnolliselta kannaltaan islamilaisia. Turkissa valtio ja uskonto on kuitenkin erotettu toisistaan. AKP:tä luonnehditaankin samantapaiseksi konservatiiviseksi puolueeksi kuin eurooppalaiset kristillisdemokraattiset puolueet. Erotuksena tietysti se, että kristillisyyden korvaa islam.
Noin 74 miljoonan asukkaan Turkki on jo jonkin aikaa kolkutellut Euroopan unionin ovia. Nyt neuvottelut ovat jäissä, koska vuosikymmeniä riidan alla olleessa Kyproksen kysymyksessä ei ole päästy eteenpäin. Toki Turkin täytyy myös täyttää monia muita jäsenyyteen liittyviä ehtoja ennen kuin se voidaan ottaa EU:hun.
Osana EU-tien tasoittamista Erdoganin hallitus on nostanut esille perustuslain uudistamisen. Sen yhteydessä on tarkoitus selventää valtiomahtien suhteet, uudistaa oikeuslaitos ja vahvistaa kansalaisvapauksia.
Vaikka EU-jäsenyys on vielä monen uudistusaskeleen päässä, se antaa joka tapauksessa Turkille suunnan: selkeät tavoitteet ja mittarit, joilla tavoitteisiin pääsyä arvioidaan.
Aina on oltava hieman varuillaan, jos yksi puolue saa niin suuren kannatuksen kuin AKP. Vallalla kun on taipumus turmella. Korruptio on syvällä turkkilaisessa yhteiskunnassa jo ennestään.
Vaara on, että yhden puolueen ylivalta-asema lisää korruptiota ja sen myötä hyvät aikomukset jäävät aikomuksiksi. Hyväksi ei ole sekään, että islam saisi liian vahvan aseman.