Läpimurto oli sana, jota useat EU-johtajat käyttivät tiistain vastaisena yönä, kun unionin Turkin kanssa käymät neuvottelut Euroopan pakolaiskriisin hoidosta olivat päättyneet.
Sana antaa kovin optimistisen kuvan siitä, mitä todella saavutettiin. Mitään sopimusta Turkin kanssa ei vielä ole, on vain hahmotelma keskeisistä suuntaviivoista.
Pitemmälle ei päästy, sillä EU-johtajat yllätti Turkin vaatimus uudesta kolmesta miljardista eurosta jo
aiemmin luvattujen kolmen miljardin lisäksi. Nyt jäsenmaat ottivat syystäkin viikon aikalisän.
Pöydällä olevassa mallissa EU käytännössä ostaa Turkilta turvapaikanhakijoiden pysäytyksen. Turkki myös ottaisi takaisin ne Kreikan saarille tulleet ihmiset, jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa.
Vastineeksi EU-maat lupaavat ottaa pakolaisia suoraan Turkista. Yhtä Turkkiin palautettavaa kohden yksi pakolainen pääsisi Turkista johonkin unionimaahan.
Malli on idean asteella järkevä ja jopa nykytilannetta inhimillisempi, sillä turvaa saisivat ne ihmiset, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat. Samalla toivotaan nitistettävän ihmissalakuljettajien bisnes, joka on saanut ihmisiä liikkeelle myös turvallisilta seuduilta.
Malliin liittyy kuitenkin lukuisia pieniä ja ainakin yksi perustava heikkous. Aiemmin nähdyn perusteella on epätodennäköistä, että EU saisi sovituksi suuren tulijamäärän jakamisesta jäsenmaiden kesken.
Viime syksynä unionissa päätettiin 160 000 turvapaikanhakijan uudelleensijoituksesta jäsenmaiden kesken. Sijoitettujen määrä on jäänyt alle tuhanteen.
Nyt hahmotellun mallin käytännön toteutukseen sisältyy myös valtava määrä yksityiskohtia, joihin kokouksessa ei päästy ottamaan kantaa. Ja kun ihmissalakuljetuksessa liikkuvat miljardit eurot, sen koneiston pyörittäjillä on hyvät syyt yrittää pitää toimintansa käynnissä.
Ensimmäinen irtiotto Brysselin jälkeen on jo tiedossa. Unkarin pääministeri Viktor Orbán toisti, että hän vastustaa pakolaisten pakkojakoa EU-maihin myös suoraan Turkista.
Orbán on mahtipontisesti vaatinut Eurooppaa puolustamaan itseään. Tosiasiassa hänen politiikkansa ei tarjoa kestävää ratkaisua, ellei hän tarkoita sitä, että pakolaisten veneet ja laivat pitää upottaa ennen kuin ne ehtivät Kreikan saarille.
EU:n vaihtoehdot ovat nyt olemattomat. Siksi sen on pakko ryhtyä yhteistyöhön Turkin kanssa, vaikka hinta on viiltävän kova. Turkki vaatii kerrotun kuuden miljardin euron ohella nopeasti toteutettavaa viisumivapautta sen ja EU:n välillä sekä Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen polkaisemista taas vauhtiin.
EU:lla ei ole sitä vaihtoehtoa, ettei tehdä mitään. Jos sen johtajat eivät saa rauhoitetuksi pakolaisten tuloa Eurooppaan, tiedossa on kasvavia jännitteitä jäsenmaiden sisällä, ja vaarassa olisi lopulta koko unionin tulevaisuus.
Näin EU joutuu nöyrtymään Turkille, jota sen presidentti vie yhä kauemmaksi EU:n perusarvoista kuten oikeusvaltioperiaatteesta ja sananvapaudesta ja joka kaiken lisäksi on itse taustalla sotkeutunut Syyrian sisällissotaan.
Pääkirjoitus