Turkissa on kytemässä arveltua isompi poliittinen, hallinnollinen ja taloudellinen kriisi, jota pääministeri Recep Tayyip Erdogan ei voi ratkaista entiseen tapaansa suuntaamalla vesitykkejä ja kumiluoteja hallitusta vastustavia mielenosoittajia kohti.
Vuoden loppupuolella paljastunut korruptioskandaali kertoo karua kieltään siitä, ettei Turkki ole lähelläkään oikeusvaltiota, jollaiseksi se on Euroopan unionin silmissä halunnut muuttua.
Korruptiovyyhti saattaa ulottua valtaperheiden, pankkien ja alemman hallinnon lisäksi Erdoganin hallitukseen saakka, politiikan terävimmälle huipulle. Lahjonnan on alustavien selvitysten mukaan sanottu liittyvän muun muassa laittomaan kultakauppaan sekä erilaisiin suuriin rakennushankkeisiin, joita Erdoganin kaudella on tehty runsaasti.
Joulukuussa Turkissa nähtiin jonkinlainen pyykinpesu, kun Erdogan erotti tai vaihtoi tehtävistään kymmenkunta ministeriä.
Vanhaan malliinsa pääministeri komensi samalla mellakkapoliisin hajottamaan Istanbulin Taksimin aukiolla alkaneen mielenosoituksen, joka vastusti pääministerin piittaamattomuutta kansanvallasta.
Mielenosoitus puhkesi perjantaina 27.12. eli vuorokausi sen jälkeen kun Erdogan oli siirtänyt syrjään korruptiotutkintaa johtaneen syyttäjän Muammer Akkasin. Syyttäjä sai muodollisesti potkut sen vuoksi, että oli vuotanut tietoja tutkinnan kulusta tiedotusvälineille, mutta tämä ei ole koko kuva. Erdogan on pääministerinä jatkuvasti painostanut oikeuslaitosta.
Turkkilaisten sanomalehtien mukaan Akkas oli aikeissa laajentaa rikostutkintaa, koska lahjonnan jäljet osoittivat myös Erdoganin lähipiiriin, ennen kaikkea hänen poikansa toimiin. Ainakin toistaiseksi pääministeri on saanut tukituksi tuon tutkintalinjan.
Siirtämällä epätoivottuja asioita kaivelleen syyttäjän sivuun pääministeri rikkoi räikeästi oikeusvaltion erästä tärkeää periaatetta poliittisesti riippumattomasta oikeusjärjestelmästä.
Tapaus osoittaa, ettei Erdoganilla ole lupauksistaan huolimatta halua kehittää Turkista demokraattiselta pohjalta toimivaa valtiota, jossa lainsäädäntö, oikeuslaitos ja hallinto ovat erotettu toisistaan.
Erdoganin kymmenen vuotta kestänyt valtakausi on tullut käännekohtaansa, ja jossakin muodossa se on päättymässä. Näyttää siltä, etteivät kaikki poliittiseen eliittiin ja lähipiiriin kuuluvatkaan sulata pääministerin toimia.
Erdoganin johtamasta AK-puolueesta on eronnut kansanedustajia vastalauseena pääministerin koville otteille. Entinen vahva liittolainen, uskonnollinen johtaja Fethillah Gülen näyttää hänkin kääntäneen peukalonsa alaspäin asuinpaikassaan Yhdysvalloissa. Gülenin kannattajat Turkissa ovat alkaneet syyttää pääministeriä ylimielisyydestä.
Erdogan on itsevaltaisuudellaan aiheuttanut Turkkiin vakavan poliittisen kriisin, joka pitkittyessään tuntuu myös talouselämässä. Liiran kurssi on jo epävakaa.