Päätös Turkin EU-neuvotteluista on historiallinen linjaus. Turkki on tehnyt uudistuksia, mutta ongelmiakin on.
Edellinen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari tuntuu ehtivän joka paikkaan. Viime viikolla esiin putkahti jälleen yksi valtio, jonka asioita hän panee järjestykseen. Ahtisaaren johtama itsenäinen komissio, johon kuului kymmenkunta tunnettua eurooppalaisnimeä, julkisti raportin Turkin EU-jäsenyyden edellytyksistä ja seurauksista.
Komissio tukee jäsenyysneuvottelujen aloittamista. Komissio ei peittele sitä, että Turkki ei ole mikä tahansa eurooppalainen valtio. Se on "iso, köyhä ja islamilainen" ja tuo paljon haasteita. Jäsenyys maksaa ja muuttaa unionia. Silti Ahtisaaren työryhmän näkemys on selvä.
Turkki on euraasialainen maa, joka eroaa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtioista perustavalla tavalla. Komission mielestä Turkin suuntaus kohti eurooppalaisia instituutioita on vahva, se on lyhyessä ajassa kyennyt tekemään monia tarvittavia poliittisia uudistuksia ja sen jäsenyys hyödyttäisi huomattavasti sekä Euroopan unionia että Turkkia.
Siksi onkin yllättävää, että Turkin hallitus kääntää pyörää taaksepäin suunnittelemalla lainmuutosta, joka kieltäisi uskottomuuden avioliitossa. Tämän punninta on yksityinen moraalikysymys eikä teon rangaistavuus vastaisi eurooppalaista oikeuskäytäntöä.
EU-puheenjohtajamaa Hollanti ehdotti elokuussa julkaisemassaan raportissa, että jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa aloitettaisiin kahden vuoden kuluessa. EU:n komissio julkaisee 6. lokakuuta näkemyksensä siitä, täyttääkö Turkki jäsenyysneuvotteluille asetetut ehdot.
Tämä EU-komission raportti, jota on laatinut nykyinen laajentumiskomissaari Günther Verheugen, antaa vahvasti suuntaa lopulliselle päätökselle. Turkin jäsenyysneuvottelujen aloittaminen ratkeaa lopullisesti EU:n joulukuisessa huippukokouksessa.
Jos päätös neuvottelujen aloittamisesta on myönteinen, varsinaiseen jäsenyyteen menee Ahtisaaren komission arvion mukaan ainakin kymmenen vuotta. Edessä on siis pitkä taival, mutta jo neuvottelujen aloittaminen sitoisi Turkin entistä tiiviimmin mukaan eurooppalaiseen yhteisöön.
Uudessa komissiossa laajentumiskomissaarina aloittaa Olli Rehn. Aikataulu merkitsee Rehnin kannalta sitä, että Turkista on hänelle luvassa vain työtä, ei ratkaisuja. Neuvottelujen aloittamispäätökseen Rehn ei ehdi vaikuttaa paljonkaan, ja tuskinpa hän enää kymmenen vuoden kuluttua hoitaa samoja tehtäviä. Hänen osakseen jää käynnistää prosessi, joka on varmasti vaikea.
On yhä mahdollista, että päätös jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta siirtyy. Se on mahdollista siinä tapauksessa, ettei EU-komissio pidä edellytyksiä riittävinä. Turkki on osoittanut kiitettävästi tahtoa uudistua ja liittyä täysvaltaisena jäsenenä Eurooppaan. Jos näin käy, kyse ei ole vain maantieteestä, vaan vuosisataisten historiaan, kulttuuriin ja uskontoon liittyvien kuilujen umpeutumisesta, todellisesta rauhanprosessista.
Tämän ymmärtämiseksi Euroopan johtajilta ja myös kansalaisilta vaaditaan kaukonäköisyyttä. On ilahduttavaa havaita, että oululaistaustainen presidentti Ahtisaari on jälleen avainroolissa, joskin kulissien takana, kun Euroopan tulevaisuutta yritetään järjestää kestävämmälle pohjalle. Jäsenkypsyys pitää kuitenkin mitata ns. Kööpenhaminan kriteereillä. Jos Turkki ei täytä niitä, ovi on pidettävä kiinni. On hyvä, että Rehn varoitti perjantaina Turkkia ongelmista, jos se tekee uskottomuudesta rangaistavan rikoksen.