Turkin jäsenyys olisi tärkeä ja tervetullut, mutta samalla erittäin vaikea siirto EU:n laajenemispelissä. Komissio teki merkittävän linjauksen suositellessaan jäsenyysneuvottelujen aloittamista Turkin kanssa.
Euroopan unioni on laajentunut jo moneen kertaan, mutta yhdenkään muun maan mukaantuloon ei ole kiinnitetty niin paljon huomiota kuin Turkkiin. Syyt ovat yksinkertaiset: maa on suuri, se on köyhä ja se on islamilainen, eikä se edes suurimmalta osin sijaitse maantieteellisen Euroopan alueella.
Turkin mukaantulo muuttaisi unionin luonnetta, siitä ei ole epäilystä. Mutta EU:n olemassaoloa on usein perusteltu sillä, että se on tuonut rauhan Eurooppaan, ja Turkin liittäminen unioniin olisi suuri eurooppalainen rauhanteko.
Itä-Rooma, Bysantti, ottomaanien imperiumi, uusi moderni maallistunut valtio - Turkki on aina ollut osa eurooppalaisia kohtaloita. Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus kuroa umpeen maanosan historian synnyttämiä vuosisataisia haavoja ja ennakkoluuloja.
Turkki on nyt täysin toisenlainen kuin Pohjois-Afrikan tai Lähi-idän islamilaiset valtiot. Turkilla on ollut sisäisesti vaikea historia, mutta se on kyennyt luomaan toimivan demokratian ja erottamaan maallisen ja hengellisen vallan toisistaan. Se kuuluu jo nyt moniin eurooppalaisiin järjestöihin ja instituutioihin. Jäsenyyshakemuksen maa jätti vuonna 1987.
Viime vuodet Turkin sisäinen uudistustyö on ollut hyvin määrätietoista, tavoitteena avata mahdollisuus varsinaisille jäsenyysneuvotteluille.
Euroopan komission keskiviikkona julkistama raportti on tärkeä käännekohta, mutta se on samalla hyvin realistinen tilannearvio. Komissio suosittaa jäsenyysneuvottelujen aloittamista. Turkki täyttää nyt neuvotteluille vaaditut kriteerit, mutta komissio haluaa myös varmistaa, että uudistukset näkyvät arkielämässäkin.
Turkin tie kohti jäsenyyttä ei ole yhtä sileä kuin muilla mailla, ja siihen on perusteet. Mitä idemmäksi Turkissa mennään, sitä arveluttavampia olot ovat. Jos uudistukset eivät etene, jäsenyys voi jäädä toteutumattakin komission ehtojen mukaan. Uusi laajenemiskomissaari Olli Rehn on jo saanut huomiota puhumalla mahdollisuudesta rajoittaa Turkista unioniin pyrkivien siirtolaisten liikkuvuutta.
On selvää, että näistä lähtökohdista neuvottelut vievät aikaa vuosikausia. Niitä ei kuitenkaan pidä keinotekoisesti jarruttaa: neuvottelujen tavoitteena on oltava jäsenyyden toteutuminen, ei ajan peluu. Tässä Rehnillä on tärkeä rooli lähivuosina.
EU:n huippukokous joulukuussa voi periaatteessa päättää vielä toisin kuin komissio suosittaa, mutta tässä vaiheessa olisi lyhytnäköistä tehdä kielteinen päätös ilman uusia painavia asiaperusteita. Turkin on oltava samalla lähtöviivalla kuin muidenkin, mikään muu ei ole kestävää politiikkaa.
Ranskan presidentti Jacques Chirac on kannattanut kansanäänestystä Turkin jäsenyydestä, ja ajatus on saanut sivustatukea jopa komission uudelta puheenjohtajalta Jose Manuel Durao Barrosolta. On kuitenkin vastenmielinen ajatus, että Euroopan unionimaissa äänestettäisiin siitä, ovatko jonkin muun maan asukkaat riittävän "eurooppalaisia" tullakseen mukaan. Silloin luultavasti ennakkoluulot nousisivat pintaan repivällä tavalla - eikä unionin laajenemisesta ole muutenkaan äänestetty.
Turkki muuttaa unionia, mutta selän kääntäminen sille voisi synnyttää vakavan kriisin. EU:n tehtävä on edistää rauhaa, ei horjuttaa sitä.