Islamilaisen puolueen vaalivoiton ei tarvitse merkitä muutosta maallisen Turkin politiikkaan, mutta niin voi tapahtua. Tämän myös EU joutuu ottamaan huomioon.
Turkin vaaleissa islamilainen oikeus- ja kehityspuolue AKP sai musertavan voiton eli lähes 35 prosenttia äänistä. Sen lisäksi kymmenen prosentin äänikynnyksen ylitti vain Turkin vanhin poliittinen ryhmittymä, sosiaalidemokraattinen puolue, joka sai lähes viidesosan äänistä. Nykyisen pääministerin Bülent Ecevitin demokraattisen vasemmiston romahdus oli täydellinen. Vuonna 1999 puoluetta kannatti 22 prosenttia äänestäjistä, nyt vain 1,5 prosenttia.
Vaalien omituisuuksiin kuuluu myös se, ettei voittajapuolueen johtajaa Recep Tayyip Erdogania voitu valita parlamenttiin. Näin ollen häntä ei voida nimittää pääministeriksi. Erdogan tuomittiin 1999 neljäksi kuukaudeksi vankilaan, kun hän siteerasi julkisesti vanhaa turkkilaista runoa. Vankilatuomion vuoksi perustuslakituomioistuin kielsi Erdoganilta oikeuden pyrkiä parlamenttiin. Hän on myös sanonut demokratian olevan vain keino islamilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi eikä suostu nimittämään al-Qaidaa terroristijärjestöksi.
Vaaleissa islamilaisuus siivitti oikeus- ja kehityspuolueen suurvoittoon, vaikka puolue on vannonut kannattavansa maallista valtiota, luvannut viedä Turkin EU:n jäseneksi ja vahvistaa talouden nivoutumista maailmantalouteen sekä edistää talousohjelman toteutumista. IsIamilainen puolue joutuu nyt paitsi valitsemaan pääministeriehdokkaan myös hiomaan uskottavaa politiikkaa.
Uudella hallituksella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kulkea kovin pitkälle uskonnolliseen suuntaan. Turkin perustajan Kemal Atatürkin maallisesta perinnöstä huolehtii turvallisuusneuvosto. Vaikka sen rooli on vain neuvoa-antava, käytännössä toiveet ovat käskyjä. Jo ennen vaaleja mietittiin islamilaisen puolueen kieltämistä. Tätäkin vakavampaa olisi, jos sotilaat joutuisivat puuttumaan asioihin.
Islamilaiset eivät voi muuttaa Turkin peruslinjaa, vaikka haluaisivatkin. Maata piinaa pahin lama sitten toisen maailmansodan. Kansainvälinen valuuttarahasto on pumpannut rahaa Turkin talouselämään 32 miljardia dollaria. Jos politiikkaa ryhdytään suuntaamaan uuteen kurssiin, talouden tervehdyttämisohjelma jäädytettäisiin.
Vaalivoittaja on tiukasti ilmoittanut kannattavansa EU:n vaatimia uudistuksia. Ihmisoikeustilanne ei vieläkään kestä kriittistä eurooppalaista tarkastelua, vaikka kuolemantuomio onkin poistettu. Taloudellisestikaan maa ei täytä niitä ehtoja, joita EU jäsenyysneuvotteluille asettaa.
Turkki on vaatinut, että neuvottelut EU:n jäsenyydestä aloitettaisiin ensi vuonna. Huippukokous päättää joulukuussa, luvataanko Turkille tarkka aloituspäivämäärä. Tähän saakka komissio ei ole ajatusta kannattanut. Varovaisuus ennen vaaleja oli viisasta. Islamilaispuolue ei sentään ole yhtä lännen vastainen kuin jotkut muut parlamentin ulkopuolelle jääneet puolueet.
Kreikka voisi jarruttaa Turkin jäsenyysneuvotteluja, mutta tuskin niin tekee Kyproksen takia. EU:n ehtoihin näet kuuluu, että Turkki hakee ratkaisua jaetun saaren ongelmaan. Myös kiista Naton resurssien käytöstä kriisinhallinnassa on ratkaisuvaiheessa.
Turkin EU-jäsenyys kiistatta parantaisi suhteita Kreikkaan, mutta toisi myös vakautta kriisialueelle. EU ei kuitenkaan voi lipsua omista periaatteistaan, ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltion periaatteista.