Silopi, turkki Matkan Diyarbakirista Silopiin, viidentoista kilometrin päähän Haburin raja-asemasta, väitetään sujuvan kuin rasvatusti lupapaperien omistajille. Vaan ei enää. Ensimmäinen tarkastuspiste on jo Sultanköyn kylässä ennen Mardinia. Matkaa Irakiin on vielä parisataa kilometriä. Sultanköyssä ei ole ollut tarkastusta sitten poikkeustilan lakkauttamisen viime vuonna.
"Amerikkalaiset hukkasivat keskiviikkona pommin Sultanköyn lähelle, ehkä tarkastus johtuu siitä", Yhdysvaltojen ulkoministeriötä palveleva amerikkalainen kurdi arveli.
Pakolaiset
muuttaisivat tilanteen
Seisomme varsinaisella tarkastuspisteellä Syyrian rajan pinnassa. Matkaa Irakiin on vielä tasan sata kilometriä. Yhdysvaltojen ulkoministeriön ja YK:n pakolaisjärjestön viisi virkailijaa autonkuljettajineen ovat seisseet jo kaksi tuntia. He ovat menossa Pohjois-Irakiin organisoimaan apua. Kaikki paperit ovat kunnossa ja ovien pitäisi aueta, mutta ne eivät aukene.
"Meille kuuluisi asemamme mukaan poliisisaattue, mutta se odottaa meitä Cizressä, jonne emme pääse tästä kirotusta tarkastuspisteestä", selittää kurdisyntyinen amerikkalainen.
"Tässä on takana suunnitelma. Turkki ei halua päästää apua lävitse, jotta se saisi tekosyyn marssia Pohjois-Irakiin. Yhdysvallat ja EU ovat varoittaneet Turkkia interventiosta, mutta pakolaiset muuttaisivat tilanteen", arveli YK:n pakolaisjärjestön virkailija.
"Sieltä ei ole tulossa pakolaisia. Ketä he pakenisivat. Mutta jos ruoka loppuu, nälkä ajaa heidät rajan ylitse, ja turkkilaiset saavat kaipaamansa tekosyyn. Tosin ei ole aivan Geneven sopimuksen mukaista lähettää panssareita pakolaisia vastaan."
Nyt takkuaa jo
toimittajienkin matka
"Meillä on kaikkea, mitä Pohjois-Irakin ihmiset tarvitsevat. Mutta emme pääse organisoimaan apua. Tilanne on omituinen. Voisimme estää Turkin virallisesti pelkäämän pakolaisten tulon, mutta juuri sitä Turkki ei halua, koska tahtoo itse mennä Irakiin. Luulen, että he ovat iskeneet silmänsä Mosuliin", sanoo Yhdysvaltojen ulkoministeriön kurdi.
"Jos turkkilaiset marssivat Pohjois-Irakiin, siitä syntyy melkoinen sotku. Toivottavasti ihmiset malttavat mielensä. Pitkän päälle Turkin paha virhe saattaisi auttaa kurdeja saavuttamaan itsenäisyyden, mutta liian moni kuolee ennen sitä", pelkää pakolaisjärjestön edustaja.
Ulkoministeriön ja pakolaisjärjestön edustajille on selvää, että heidän matkansa takkuilee. He ovat menossa Irakiin ja toimivat Turkin intressejä vastaan. He muistavat, että Turkin lehdet haaveilivat jo tammikuussa 1991, Persianlahden sodan alussa, Irakin kurdialueen liittämisestä Turkkiin. He ihmettelevät, miksi toimittajienkin kulku estetään, sillä journalistit ovat tähän saakka päässeet lävitse ilman viivytyksiä.
Seuraan on liittynyt kaksi turkkilaista toimittajaa. He ovat bussilla matkalla Silopiin. Täysi bussillinen ihmisiä istuu kärsimättöminä. Lopulta kuljettaja siirtää toimittajien tavarat bussista kylmälle kadulle. Turkkilaisten jääminen jumiin todistaa, että kysymyksessä on yleinen kiristyminen, ei mikään ulkomaalaisten erikoiskohtelu.
Ulkoministeriön ja pakolaisviraston virkailijat kyllästyvät. He palaavat Nusaybiniin syömään. Me saamme luvan jatkaa matkaa vain puolentoista tunnin viivytyksen jälkeen.
Viisitoista kilometriä sotilasleiriä
Persianlahden sodassa 1991 Turkki oli aktiivisesti mukana liittokunnassa. Pommikoneet starttasivat Turkissa olevista Naton tukikohdista. Irakin rajalle Haburiin saattoi vapaasti ajaa. Ylitse siitä ei päässyt. Ei ainakaan virallisesti. Mutta erinäiset toimittajat uivat rajapuron ylitse. Nyt Turkki ei ole aktiivisesti mukana, mutta koko raja-alue on tiukasti suljettu.
Silopiin ajaessani mietin yhtälöä: entistä tiukemmin suljettu raja-alue ja Turkin korkeimman sotilaan, yleisesikuntapäällikkö Hilmi Özkökin saapuminen Silopiin. Turkkia polttelee amerikkalaiset laskuvarjojoukot, jotka saapuvat Italiasta suoraan Kirkukin pohjoispuolelle.
Turkki ei missään tapauksessa halua Kirkukin liittämistä kurdien alueeseen, vaikka sen väestön enemmistö on kurdeja. Kirkukin öljykentät loisivat taloudellisen pohjan kurdien omalle valtiolle.
Kurdien suoja-alueen olemassaolon Turkki on sietänyt, koska sillä ei ole mitään taloudellista perustaa, vaan se elää avustusten turvin.
Amerikkalaisten ja kurdien peshmerga-soturien yhteistyö voi muodostua varsin tehokkaaksi. Kysymyksessä on alue, jossa teknisellä sodankäynnillä ei pärjää. Kurdit tuntevat maaston. Mutta Kirkukin ja Mosulin ja ennen kaikkea niiden välisten öljykenttien vapauttaminen yhteistyössä kurdien kanssa sisältää riskin Turkin sekaantumisesta.
Silopista Haburiin on viisitoista kilometriä. Alue on suljettu. Mutta koko laaja tasanko on yksi suuri sotilasleiri, jolla arviolta 60 000 miestä odottaa marssikäskyä.
Lisää joukkoja ja kalustoa tulee kaiken aikaa. Kirkukiin ne ovat jo myöhässä, mutta Mosul on ulottuvilla.