Itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdoğan on romauttamassaTurkin talouden.
Suosiota kalastellessaan hallitsija on elvyttänyt väärään aikaan ja pitänyt talouskasvua yllä löysällä lainarahalla.
Valtion sisäistä heikkoutta ja tolkutonta taloudenpitoa tarkoittava sanonta Euroopan sairas mies liitettiin osmanien johtamaan Turkkiin 1800-luvulla.
Runsas 130 vuotta myöhemmin sanonta on edelleen ajankohtainen. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan nimitti EU:ta Euroopan sairaaksi mieheksi kampanjoidessaan valtaoikeuksiensa laajentamiseksi keväällä 2017. Viime kuukausien tapahtumat osoittavat irvailun osuneen Erdoğanin omaan nilkkaan. Turkki on saanut sairaan miehen tittelin takaisin.
Lähes yksinvaltiaan oikeuksin hallitseva presidentti on ajanut maansa kaaoksen partaalle sekä taloudellisesti että poliittisesti.
Turkin valuutan liiran nopea syöksy on tekemässä pahaa jälkeä maan taloudelle ja yritysvetoiselle elinkeinoelämälle. Liiran arvo on miltei puolittunut alkuvuodesta.
Turkissa ei voi enää puhua talouden epävakaudesta vaan vakavasta romahdusvaarasta, joka on kehittynyt pitemmän ajan kuluessa laiminlyöntien ja suoranaisen taloudellisen osaamattomuuden seurauksena.
Tähän saakka hurjasti kasvanut talous on pyörinyt ulkomaisella velkarahalla, mutta juhla on päättynyt. Sijoittajat ovat säikähtäneet yhä itsevaltaisemmaksi muuttunutta ilmapiiriä ja siirtyneet muualle.
Vuosikausia kestänyt yritysten runsas lainanotto on ylikuumentanut monia toimialoja. Kun hintakuplat ovat alkaneet poksahdella, heiluvat myös rahoitusmarkkinat. Mahdollinen pankkikriisi laukaisisi talouden romahduskierteen, joka voi tuntua maailmanmarkkinoilla. Näkymä ei ole houkutteleva.
Ulospäin vaikuttaa siltä, ettei Erdoğanilla ole selvää kuvaa, mitä maan taloudessa on tapahtumassa.
Erdoğanin valtakausi alkoi pääministerinä vuonna 2003 ja muuttui presidentin tehtäväksi 2014. Oikeastaan koko sinä aikana Turkissa ei ole kiinnostuttu talouden tuottavuuden kehittämisestä. On tehty oikeastaan päinvastoin. Markkinoille on syydetty löysää rahaa, mikä on lisännyt vauhtisokeutta ja vapaan pudotuksen uhkaa.
Hallitus on kalastellut kansan suosiota elvyttämällä noususuhdanteessa. Keskuspankin korkotaso on pidetty käskytyspolitiikalla matalana nostopaineista huolimatta. Näin rahapolitiikalla ei ole kyetty ohjaamaan talouden liikkeitä.
Presidentti on nostanut sukulaisiaan keskeisille paikoille finanssipolitiikassa ja päätöskoneistossa, jolloin talouspolitiikan riskeistä varoitelleet vastakkaiset mielipiteet on voitu jättää kuulematta.
Havahtumisen sijasta Erdoğan on syyttänyt talouskriisistä milloin ketäkin ulkopuolista tahoa.
Syytettyjen listalle ovat muun muassa joutuneet some-palstoille kirjoittavat henkilöt, ilkeät vieraat valtiot, toimittajat. Erdoğan on haukkunut EU:ta ja Yhdysvaltoja, jonka tullikorotukset metallituonnille syventävät kriisiä. Silti kriisin perusta on luotu kotimaassa.
Autoritaarisessa valtiossa kukaan lähipiiriläinen ei tohdi kertoa Erdoğanille, että syypää talouskriisille löytyy taskupeilistä.