Turkistarhauksen vastustajat käyttävät kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot lopettaakseen kannattavan ja laillisen elinkeinon. Tarhausyrittäjinä tekee Suomessa työtä noin 1 500 henkilöä, useimmat alueilla, joissa korvaavia työpaikkoja on liki mahdoton löytää. Kaikkiaan ala työllistää noin 10 000 ihmistä. Työttömyyden vaivaamassa maassa se on kunnioitettava määrä.
Ruotsissa minkkitarhauksen vastustajat ovat saamassa tarhauksesta kuristusotteen. Vihreän liikkeen aktivistit saivat sovituksi tarhauksen ehtoja tiukentavan kytkykaupan luvatessaan tukea metsätuhojen korvaamista. Vuoden kuluttua annettavan lakiesityksen kovat ehdot tekevät turkistarhauksesta kannattamatonta. Niissä vaaditaan minkeille muun muassa uima-allas.
Talvisissa oloissa uintimahdollisuuden järjestäminen käy tarhoille mahdottomaksi. Minkkien kuivatus uinnin jälkeen olisi erittäin hankalaa. Ellei se onnistuisi, eläimet jäätyisivät kovilla pakkasilla.
On odotettavissa, että Ruotsin esimerkin innoittamina jotkut tahot vaativat Suomeen samanlaista säädöstä. Ehkäpä lainsäätäjiemme enemmistö jaksaa kuitenkin pitää järjen mukana asiasta keskusteltaessa. Tarhaminkit tuskin kaipaavat veteen. Niiden ei tarvitse sukellella ruuan hankintaa varten. Se tarjoillaan valmiina eteen.
Eläinten parasta ajattelevien pitäisi miettiä, mikä on vaihtoehto. Turkisten käyttö jatkuu maailmassa, vaikka tarhaus loppuisi Ruotsista ja Suomesta. Tanskassa sitä voitaisiin ehkä lisätä jonkin verran. Siellä tarhausta ymmärretään paremmin kuin Suomessa ja Ruotsissa, jossa tuotetaan pitkälti alle kaksi miljoonaa minkinnahkaa vuodessa. Suomessa luku on 12 miljoonaa.
Voimakkaimmin turkistuotantoa pyritään lisäämään Kaukoidässä. Siellä sijaitseviin turkistarhoihin eläinaktivisteilla ei ole menemistä. Sikäläisten tarhojen oloista tiedetään sentään jonkin verran. Tieto on puistattavaa. Eläinten kohtelu näkyy kyllä nahkojen laadussakin.
Ihminen on kasvattanut eläimiä vuosituhansia saadakseen ravintoa ja vaatetusta. Myös useat tarhausta vastustavat käyttävät laukkuja, kenkiä ja vöitä, jotka on valmistettu kasvatetun eläimen nahasta.
Tarhattavien minkkien, kettujen ja supien sekä muiden tarhaeläinten oloja on parannettu paljon Pohjoismaissa sitä mukaa kun tieto eläinten hyvinvoinnin edellytyksistä on lisääntynyt. Samalla pitää muistaa, että on kohtuutonta vaatia sellaista, mikä tuottaisi eläimille enemmän kärsimystä kuin tyydytystä. Minkkien talviuitto kuuluisi siihen sarjaan.
paakirjoitus@kaleva.fi