Eläinten tarhaaminen turkisten tuottamiseksi on kielletty.
Tämä lause on herättänyt melkoisesti keskustelua viime viikkoina. Kyseessä on tietysti eduskuntaan edennyt, 60 000 allekirjoitusta kerännyt kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi.
Lakiehdotus on teknisesti ottaen ”Laki eläinsuojelulain 22 pykälän muuttamisesta”. Tuo pykälä kuuluu nyt seuraavasti: ”Asetuksella voidaan eläinsuojelullisista syistä kieltää eläinten tarhaaminen tuotannollisessa tarkoituksessa.”
Nykyinen pykälä on mukana aloitteessa tarkennettuna: ”Asetuksella voidaan eläinsuojelullisista syistä kieltää eläinten tarhaaminen myös muissa tuotannollisissa tarkoituksissa”.
Lakiehdotuksen läpimeno on epätodennäköistä.
Hufvudstadsbladet ehti jo selvittää kansanedustajien kantoja aloitteeseen. Kyselyyn vastanneista edustajista 102 aikoi äänestää ehdotusta vastaan ja vain 13 puolesta, jos aloite päätyy äänestykseen eduskunnassa.
14 kansanedustajaa ei ollut vielä päättänyt kantaansa ja 71 ei vastannut lehden kyselyyn.
Näillä tiedoin aloite ei tule saamaan tarpeeksi kannatusta mennäkseen läpi.
Hufvudstadsbladetin kyselyn mielenkiintoisin tieto oli kuitenkin se, että vain RKP:n ryhmässä kaikki kansanedustajat ilmoittivat vastustavansa lakialoitetta.
Kannattajia löytyi vihreistä, vasemmistoliittolaisista, sosialidemokraateista ja perussuomalaisista. Kannattajia tiedetään olevan myös kokoomuksessa.
Vihreiden lisäksi turkistarhauksen vastustus on yleistä vasemmistoliitossa, jonka puoluekokous otti 2010 kielteisen kannan turkistarhaukseen. Turkistarhaus jakaa siis paitsi kansaa myös kansanedustajia.
Ristiveto näkyy hallitusohjelmassa, johon kirjattiin hallituksen selvittävän ”turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia”.
Uutisoinnissa ja mielipidekirjoituksissa turkistarhaajat ovat korostaneet muun muassa työllisyyttä, maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämistä ja elinkeinon laillisuutta.
Turkistarhauksen vastustajien tärkeimmät perustelut liittyvät eettisyyteen ja moraaliin.
Argumentit eivät ole yhteismitallisia. Turkistarhaaja ymmärtää eläinaktivistin motiiveista yhtä vähän kuin aktivisti tarhaajan vastaavista.
Turkistarhattomaan Suomeen pyrkivät tajuavat realiteetit, ja lakialoitetta taustoittavassa muistiossa ehdotetaan työryhmää kartoittamaan turkistuotannosta luopuvien uudelleenkouluttautumis- ja työllistymisvaihtoehtoja sekä mahdollisuuksia eläkkeelle siirtymiseen.
Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin etiikasta: onko ihmisellä oikeus kasvattaa eläimiä pelkästään turkisten tuottamista varten? Tästä ei voi saada aikaan yhteistä näkökantaa.
Tarhauksen vastustajien ajatusmaailmassa minkkien nylkemisestä ei saa eettistä millään tavalla. Tarhaajat taas näkevät hoidokkinsa tuotantoeläiminä siinä missä lehmät tai kanatkin.
Kannoissaan ehdottomien osapuolten väliin jää valtaosa suomalaisista.
60 000 allekirjoitusta on vähän, reilu prosentti koko väestöstä tai vajaat puolitoista prosenttia äänioikeutetuista.
Lakialoitteen saaminen eduskuntakäsittelyyn on kuitenkin saavutus, jolla tarhauksen vastustajat saavat runsaasti julkisuutta.
Maaseudun Tulevaisuuden teettämän kyselyn mukaan täydellistä kieltoa kannattaa 18 prosenttia äänestysikäisistä. Jos eettisyys on yhä useammalle ensisijainen peruste ajatella asiaa, täyskiellon kannatus noussee lähitulevaisuudessa.
Turkistarhaton Suomi -kampanjan tavoite on tarhauksen lopettaminen vuoteen 2025 mennessä. Lakialoitteen esittelevällä nettisivulla tuota vuosilukua ei esiinny. Joko tähtäin on vuoden 2015 eduskuntavaaleissa?