Kalajoki
Tiukentuneet ympäristönsuojelumääräykset ovat ajaneet monen turkistarhan kovan paikan eteen. Kymmenet pohjavesialueilla sijaitsevat tarhat joudutaan siirtämään muualle ja muiden tarhojen jätteiden käsittelyä tehostetaan.
Pohjavesialueilla arvioidaan olevan 80-90 tarhaa. Toiminnanjohtaja Hannu Kärjä Pohjois-Suomen turkiseläinten kasvattajat ry:stä otaksuu 30-40 tarhaa uhkaavan vaatimus paikan vaihtamisesta. Tällaisia on muun muassa Himangalla ja Härmässä.
Turkistarhan vaihtaminen paikasta toiseen on satoja tuhansia euroja maksava investointi. Niinpä jotkut turkistarhaajat ovat uhanneet lopettaa koko homman, mikäli näin täytyy tehdä.
Valtio antaa ympäristöinvestointeihin 25 prosentin tuen. Tarhaajat vaativat tukiprosentin nostamista. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on kuitenkin todennut, ettei lisää rahaa tipu ainakaan tänä vuonna.
"Jokainen tarhaaja, joka joutuu ottamaan velkaa tarhan siirtämiseen, harkitsee varmasti tarkkaan jatkaako vaiko ei", Hannu Kärjä arvelee.
Vaatimuksiin varauksellisesti
Niinä parina vuosikymmenenä, mitä Aulis Iso-Kääntä Kalajoelta on harjoittanut turkistarhausta, ympäristövaatimukset ovat muuttuneet rajusti. "Alkuun tilanne oli paha, kun ei oltu tehty mitään. Vaatimuksiinkin suhtautui varauksellisesti. Nyt tarhaa parannetaan pikku hiljaa."
Aulis Iso-Käännän ja Esa Käännän isännöimällä kettu- ja supitarhalla Jokelan tarha-alueella on viimeksi tehty räystäät varjotaloihin ja talojen välejä alennettu, ettei sadevesi valu eläinten lannan ja virtsan sekaan. Jätteet tippuvat tarhahäkkien alla olevaan kymmenen sentin paksuiseen turvekerrokseen.
Kerran vuodessa lanta turpeineen kuljetetaan lähellä sijaitsevalle parinkymmenen tarhaajan omistamalle kompostointilaitokselle, mistä se ajetaan edelleen ravinteeksi pelloille. Kompostointilaitoksen lähelle on valmistunut toinen samanlainen asfaltoitu kenttä reilulle parillekymmenelle muulle lähitienoon tarhalle.
"Tuskin tämä tulee valmiiksi koskaan", Aulis Iso-Kääntä sanoo tarhan ympäristörakentamisesta. Edessä on sadevesien johtaminen alueen ulkopuolelle. Nyt vesi tippuu tarha-alueelle ja imeytyy hiekkakankaiseen maaperään.
Tavoitetaso saavutettu Kalajoella
Ympäristönsuojeluvaatimusten osalta tarhat jakautuvat eri kasteihin. Kovimman sihdin alla ovat pohjavesialueilla sijaitsevat tarhat. Niitä uhkaa siirtäminen. Uusille tarhoille vaaditaan kiinteitä lanta-alustoja, jotka estävät ravinteiden valumisen maahan. Vanhojen tarhojen pinta- ja tarhavedet on käsiteltävä.
Tavoitteena on alentaa 55 prosentilla turkistarhojen fosfori- ja typpipäästöjä 1993 tasosta 2005 mennessä. "Kalajoella on vuoden 2005 taso saavutettu varmasti", arvioi turkistarhojen ympäristöhanketta vetävä turkistalousneuvoja Pauli Tilvis.
Maatalouden tutkimuskeskuksen Kannuksen aseman johtaja Teppo Rekilä huomauttaa, että turkistarhauksen osuus vesistöjen typpi- ja fosforipäästöistä on prosentin luokkaa. Tutkimusten mukaan 80 prosenttia typestä ja 90 prosenttia fosforista ei liukene lanta-alustoilta minnekään.
Rekilä pitääkin vaadittuja investointeja kalliina suhteutettuna kokonaispäästöihin. "Ongelmana on, että suurin osa vedestä on sadevettä, joka tulee nyt käsitellä", hän toteaa.
Fosfori ja typpi ovat peräisin turkiseläinten rehuna käytettävästä silakasta sekä liha-luujauhosta. "Rehusilakka poistaa fosforia merestä noin viisi kertaa enemmän kuin tarhauksessa syntyy", Pauli Tilvis muistuttaa.