Kahdeksalle turkkilaiselle upseerille luettiin loppuviikosta syyte vallankaappauksen suunnittelusta. Samasta syystä syytteessä olevien määrä nousi siten jo kahteenkymmeneen. Viime maanantaina myös pidätettiin viitisenkymmentä upseeria. Upseereita syytetään ei vähemmästä kuin suunnitelmista syrjäyttää vallassa oleva pääministeri Recep Tayyip Erdoganin hallitus muutama vuosi sitten.
Turkissa pidätykset ja syytteet ovat poliittisesti järisyttäviä. Niiden kohteena on joukko korkeita sotilaita, muun muassa viisi amiraalia ja kolme kenraalia. Nyt 86 vuoden ikäisessä Turkin tasavallassa nimenomaan armeija on tavannut olla se voimatekijä, joka on ollut poliittisten päättäjien yläpuolella.
Asevoimat on ottanut tehtäväkseen pitää kunniassa tasavallan perustajan Kemal Atatürkin oppia siitä, että Turkki on maalliseen, ei uskonnolliseen perustaan nojaava valtio.
Nyt vallassa on kuitenkin islamistiselta taustalta nouseva, joskin maltilliseksi luonnehdittu AK-puolue, joka näyttää ainakin hetkeksi ottaneen asevoimista niskalenkin.
On epätodennäköistä, että vahva armeija noin vain luopuisi entisistä asemistaan. Tiistaina asevoimat varoittikin hallitusta luonnehtien tilannetta vakavaksi.
Viikon lopulla Turkin poliittinen johto yritti liennyttää nopeasti kasvanutta jännitettä tapaamalla armeijan johdon. Kerrottujen tietojen mukaan harmoniaa ei vielä saatu viritettyä. Turkin presidentti, AK-puolueesta virkaan valittu Abdullah Gül totesi, että ongelmat pitää ratkaista perustuslain mukaisesti. Hermosota näyttää jatkuvan.
Asevoimien kynnys vallankaappaukseen on Turkissa arvioiden mukaan nyt korkeampi kuin aiemmin. Ensinnäkin AK-puolueen suosio on vahva. Toiseksi armeijan asema ei ole enää yhtä tukeva kuin takavuosina. Turkin pyrkimys EU:n jäseneksi on pakottanut sitä taka-alalle.
Silti sotilaskaappaus ei ole mahdoton näkymä. Perinne on olemassa.
Viime aikojen tapahtumilla on suurin merkitys Turkille itselleen mutta myös muulle maailmalle. Euroopan itälaidalla sijaitsevassa valtiossa on 72 miljoonaa asukasta, sen asevoimat ovat Yhdysvaltain jälkeen Naton suurimmat, sen asema Euroopan ja islamilaisen maailman välissä on merkittävä ja siitä on tulossa yhä tärkeämpi idästä virtaavan öljyn ja kaasun kauttakulkumaa.
Lännellekään ei ole yhdentekevää, kuka Turkin suunnasta päättää.
paakirjoitus@kaleva.fi