Toinen on näennäisesti vapaa, toinen tarkasti vartioidun vankilasaaren ainoa asukas. Sekä Turkin uutta pääministeriä Recep Tayyip Erdogania että kurdijohtaja Abdullah Öcalania voi luonnehtia poliittisiksi vangeiksi.
Separatistisen kurdijärjestö PKK:n johtaja "Apo" Öcalanin kuolemantuomio muutettiin elinkautiseksi viime kesänä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vaatii nyt alkuperäisen oikeudenkäynnin uusimista, koska siinä ei vaalittu puolueettomuuden periaatteita.
Öcalan kehotti vangitsemisensa jälkeen PKK:n sissejä laskemaan aseensa. Turkin itäisillä kurdialueilla onkin viime ajat eletty kuta kuinkin normaaleissa oloissa, poikkeustila on kumottu eikä mielivaltainen väkivalta hallitse arkipäivää.
Kaikki voi muuttua, jos Irakin sota alkaa. Turkin valtion ulkopolitiikan kulmakiviä on estää kurdivaltion syntyminen, tuli se sitten Turkin tai Irakin alueelle. Turkissa on reilun kymmenen miljoonan kurdin vähemmistö, jonka poliittinen herääminen voisi olla kohtalokas isku nyky-Turkille.
Kurdistania ei hevillä synny Turkin rajojen sisäpuolelle, mutta Saddamin kaatuminen voisi avata Pohjois-Irakin kurdeille itsenäisyysmahdollisuuden. Rikkaat öljykentät Mosulin ja Kirkukin ympärillä antaisivat taloudellisen perustan kurdivaltiolle.
Turkki oli Persianlahden sodan suurimpia häviäjiä 12 vuotta sitten. Valtavat pakolaisaallot vyöryivät maan rajojen yli, öljytoimitukset loppuivat ja kauppa itään tyrehtyi. Sama uhkaa nyt toistua.
Turkin loppuvuodesta valtaan nousseen islamilaiskonservatiivisen hallituksen alkutaival ei olisi voinut olla hankalampi. Sodanuhka uskonveljien maassa naapurissa on peittänyt alleen kaiken muun ja uudistustyö on pysähtynyt. Nyt pääministeriksi nousee islamilaisen AK-puolueen todellinen johtaja Erdogan, mutta hänellä ei ole enempää vaihtoehtoja kuin edeltäjälläkään.
Erdoganin ja Turkin ongelmat kiteytyvät siihen, tulisiko amerikkalaisjoukoille antaa lupa edetä Turkin kautta Pohjois-Irakiin. Kaksi viikkoa sitten lupa kariutui Turkin parlamentissa niukimmalla mahdollisella äänierolla. Erdogan tuonee hankkeen pikimmiten uudelleen parlamentin käsittelyyn.
Yhdysvallat voi ryhtyä sotimaan ilman Turkin rintamaakin, mutta Turkilla ei ole varaa jäädä paitsi amerikkalaisten lupaamia mijardeja ja poliittista hyväksyntää. Turkissa juuri kukaan ei kannata sotaretkeä Irakiin, mutta hallituksen vaihtoehdot ovat vähissä. Jos amerikkalaisille näytetään ovea, on vaarana, että kurdit saavat suosituimmuusaseman ja kukaties oman valtion. Samalla jäävät saamatta Washingtonin lupaamat avustusmiljardit, jotka ovat kipeästi tarpeen pohjamudissa rämpivälle Turkin taloudelle.
Ratkaisevaa on myös se, että Turkin vaikutusvaltainen armeija on jo tehnyt ratkaisunsa. Se haluaa amerikkalaisjoukot maahan. Turkin kenraalien suunnitelmissa on lähettää turkkilaisjoukkoja Irakin rajan yli amerikkalaisjoukkojen vanavedessä. Tällä varmistettaisiin, ettei kurdialueilla pääse tapahtumaan epämiellyttäviä yllätyksiä.
Erdogan on islamilainen mutta myös realisti. Hänellä on edeltäjäänsä paremmat mahdollisuudet saada parlamentissa hyväksyttyä lupa amerikkalaisjoukkojen kuljetuksille. Vaarana on oman puolueen hajoaminen ja äänestäjien epäsuosio.