Satojentuhansien armenialaisten kohtalo ensimmäisen maailmansodan vaiheissa on kova pala naapurimaiden Turkin ja Armenian suhteille.
Viime viikolla solmittu, välejä lämmittämään tarkoitettu historiallinen asiakirja joutuu kummassakin maassa parlamentin käsittelyyn, eikä läpimeno ole varmaa. Myös futisdiplomatiaa on yritetty.
Uutta sopimustekstiä kannattavan Armenian presidentin Serzh Sarkisianin oli määrä keskiviikkona matkustaa Turkkiin seuraamaan maiden välistä jalkapallo-ottelua.
Turkin presidentti Abdullah Gül aloitti jo vuosi sitten suhteiden luotaamisen stadionilla, mutta sai Armenian pääkaupungissa Jerevanissa vastaansa buuaavan jalkapalloyleisön. Matkaa paheksuttiin tuolloin myös Turkissa.
Tuoretta sopimusta on arvosteltu jälleen puolin ja toisin, ja muualla asuvat tuhannet ulkoarmenialaiset ovat osoittaneet mieltään sitä vastaan.
Sopimuksen ydin on diplomaattisuhteissa ja maiden välisen rajan avaamisessa, millä olisi taloudellista merkitystä varsinkin köyhälle Armenialle.
Sopimuksesta puuttuu sen sijaan kaksi olennaista asiaa: Turkki ei joudu välittömästi tunnustamaan 1,5 miljoonan armenialaisen kansanmurhaa, eikä Armenian tarvitse heti vetäytyä Vuoristo-Karabahista, jossa sillä on ollut joukkoja naapurinsa Azerbaidzhanin sisällä vuodesta 1993.
Eristetty
pieni maa
Armenia on pieni ja turkkilaisten kansojen keskelle eristetty maa, parikymmentä vuotta sitten Neuvostoliitosta irtautunut. Armenialaisten historiankäsityksiin ovat syvästi vaikuttaneet vuoden 1915 tapahtumat, joita Armenia pitää kansanmurhana.
Ottomaaniajan turkkilaisten käsissä kuoli tuolloin satojatuhansia, jopa 1,5 miljoonaa armenialaista, joko suoraan sotilaiden tappamina tai väkivaltaisten massasiirtojen aikana nälkään.
Turkin tulkinnan mukaan surmansa sai 300 000 nk. länsiarmenialaista alueella käydyssä sisällissodassa.
Turkissa laki kieltää edelleen armenialaisten kohtalon nimittämisen kansanmurhaksi. Vielä kolme vuotta sitten Turkki katkaisi välinsä Ranskaan, kun Ranskassa laadittiin puolestaan lakia, jonka mukaan armenialaisten kansanmurhan kieltäminen on rikos.
Ulkoarmenialaiset
suuri taustaryhmä
Nykyisen Turkin alueella 1915-1918 surmattujen tai sieltä väkivalloin häädettyjen armenialaisten jälkipolvi asuu hajallaan.
Heitä on erityisesti Libanonissa, Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Venäjällä. Diasporassa elää 5,7 miljoonaa ulkoarmenialaista, kun nykyisen Armenian väkiluku on 3,2 miljoonaa. Turkissa on enää pieni armenialainen vähemmistö.
Armenian ja Turkin ulkoministereiden Sveitsissä viime viikolla allekirjoittama sopimus herätti näyttäviä, kaduille levittäytyneitä vastalauseita varsinkin Libanonissa ja Yhdysvalloissa.
Mielenosoittajien mielestä Armenian ei pitäisi taloudellisten syiden vuoksi antaa periksi kansanmurhakiistaa. Sopimuksen mukaan vuoden 1915 tapahtumien arvioiminen jää komission tehtäväksi.
Vuoristo-Karabah
on lisäongelma
Turkki sulki rajansa Armeniaan vuonna 1993, kun Armenia oli sodassa ottanut haltuunsa Turkin liittolaisen Azerbaidzhanin sisällä armenialaisten asuttaman Vuoristo-Karabahin. Vuoristo-Karabahin tilanteesta on sittemmin neuvoteltu tuloksetta.
Turkkilaiset haluaisivat uuteen sopimukseen kohdan, jonka mukaan Armenia vetäytyy Vuoristo-Karabahista.
Turkin pääministeri Recer Tayyip Erdogan on vihjannut tällaisesta vaatimuksesta, mutta Zürichissä allekirjoitettuun paperiin lupausta ei sisällytetty. Azerbaidzhanille Armenian vetäytyminen olisi mieluista.
Erdoganilla lasketaan olevan Turkin parlamentissa takanaan riittävä enemmistö, jolla Armenian kanssa solmittu sopimus voitaisiin hyväksyä.
Sekä Turkissa että Armeniassa päätöksiin vaikuttaa myös se, että Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat pitäneet sopimusta myönteisenä kehityksenä.