Tieto ennenaikaisista vaaleista rauhoitti Turkin poliittista kriisiä, mutta synnytti pelkoja siitä, ettei se kykene vaalitaistelun melskeessä hyväksymään EU:n neuvotteluehtoja.
Turkkia on aina luonnehdittu Euroopan sairaaksi mieheksi. Niin tai näin, maa on tärkeä Lähi-idälle, Euroopalle, Yhdysvalloille, EU:lle ja Natolle. Turkki ajautui 2000-2001 talouskriisiin, josta se yrittää päästä eroon kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n jättimäisen avun turvin. Kaiken tämän vuoksi Turkin poliittista kriisiä seurataan tarkasti. Tieto ennenaikaisista vaaleista onkin otettu vastaan huojentuneena, vaikka nekin synnyttävät uusia pelkoja.
Poliittista ja taloudellista vakautta horjuttaneen hallituskriisin syy oli moninkertainen pääministeri Bülent Ecevit. Terveysvaikeuksista huolimatta hän, Turkin sairaaksi mieheksi tituleerattu, tarrautui itsepäisesti valtaan. Ensin Ecevitin hallituksesta katosivat avainministerit ja puolueesta kansanedustajat. Kun hallituskoalitio menetti enemmistön parlamentissa, Ecevitin oli hyväksyttävä se, että ennenaikaiset parlamenttivaalit järjestetään marraskuussa.
Ecevitin hallitus koostui demokraattisesta vasemmistopuolueesta, äärioikeistolaisesta kansallisen toiminnan puolueesta MHP:stä ja keskusta-oikeistolaisesta isänmaapuolueesta. Jokainen on vaarassa jäädä vaaleissa parlamentin ulkopuolelle. Juuri tämän vuoksi hallitus yritti välttää ennenaikaisia vaaleja.
Hallituskriisin jälkimainingeissa on kuitenkin syntymässä uusi puolue. Sen johtoon tulisivat Ecevitin hallituksesta eronneet ulkoministeri Ismail Cem, varapääministeri Hüsamettin Özkan ja talousministeri Kemal Dervis.
Tuoreiden mielipidetutkimusten mukaan vain islamilainen puolue ylittäisi kymmenen prosentin äänikynnyksen. Jos äänikynnystä alennetaan, kurdien kommunistinen PKK-puolue saattaisi päästä parlamenttiin. Tätä Turkin johto ei missään tapauksessa voisi sulattaa.
Vaaransa on myös islamilaisen puolueen voitolla. Jos se pääsee valtaan vaalien jälkeen, sen epäillään ryhtyvän rakentamaan sitten Kemal Atatürkin ajoista maallisen vallan tiellä pysytelleestä Turkista islamilaista valtiota. Tämä hermostuttaa vaikutusvaltaista armeijaa. Viisi vuotta sitten se pakotti islamilaisen puolueen johtaman hallituksen eroamaan. EU-jäsenyyttä havittelevan armeija ei enää tälle tielle voi mennä.
Turkin tärkein poliittinen tavoite on Euroopan unionin jäsenyys. Helsingin huippukokouksessa kolme vuotta sitten Turkki hyväksyttiin ehdokasmaaksi, mutta samalla jäsenyysneuvottelujen aloittamiselle asetettiin ehtoja. Sitä vaaditaan luopumaan kuolemanrangaistuksesta ja sallimaan kurdinkielinen opetus ja joukkotiedotus. Näiden ehtojen täyttäminen ei ole helppoa maalle, joka on vuosikymmenten ajan sortanut kurdeja ja määrännyt kuolemantuomion kurdijohtaja Abdullah Öcalanille.
Turkki on valmistautunut tosissaan EU-jäsenyyteen. Ihmisoikeuksia on pikkuhiljaa parannettu ja demokratiaa edistetty. Tärkeimmät ennakkoehdot ovat kuitenkin täyttämättä. Tähän saakka hallituksen kansallismieliset ovat estäneet uudistukset.
Nyt parlamentti aiotaan kutsua kesälomalta ylimääräiseen kokoukseen valmistelemaan EU:n vaatimaa uudistuspakettia. Toinen asia on, riittääkö kansanedustajilta intoa asiaan, kun he käyvät samaan aikaan vaalikampanjaa. EU-paketti saattaakin jauhautua vaalikampanjassa tuusannuusaksi.