Pääkirjoitus

Tur­kik­set kuu­mot­ta­vat taas

Turkistarhaus on yhä laillinen ja hyväksytty elinkeino siinä missä moni muukin ammatinharjoittaminen.

Turkistarhaus on yhä laillinen ja hyväksytty elinkeino siinä missä moni muukin ammatinharjoittaminen.

Vaateteollisuuden eettisiä valintoja kannattaa syynätä muualtakin kuin turkiksista.

Turkistarhauksen tulevaisuus on noussut Suomessa uudelleen keskusteluun. Eläinsuojelujärjestöt keräävät nimiä vetoomukseen, joka on tarkoitus luovuttaa eduskunnalle, kun lausuntokierroksella oleva eläinsuojelulain uudistus tulee eduskunnan käsittelyyn (Kaleva 23.1.).

Lisää vettä myllyyn saatiin, kun Norjan uusi hallitus kertoi esittävänsä turkistarhauksen kieltämistä.

Turkistarhauksen kieltäminen juuri nyt ei ole Suomessa näköpiirissä, vaan eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä harkitaan asetuksella parannuksia turkiseläinten oloihin.


Turkistuotannossa
olosuhteiden on oltava lakien ja asetusten edellyttämässä kunnossa, jotta elinkeino säilyttää yleisen hyväksyttävyytensä. Rikkeet ja laiminlyönnit eläinten hoidossa tärvelevät herkästi alan mainetta. Elinkeinon tulevaisuuden kannalta onkin tärkeää, että turkiseläinten hyvistä elinolosuhteista pidetään tiukasti kiinni.

Viime kädessä on poliittinen päätös, mitä elinkeinoja pidetään hyväksyttävinä ja mitä ei. Nykyinen perustuslaki lähtee siitä, että jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

Turkistarhauksen kieltämistä vaatinut kansalaisaloite torjuttiin eduskunnassa vuonna 2013. Turkistarhausta ei kielletty, vaan turkistuotantoa haluttiin kehittää vastuunsa tuntevana elinkeinona.

Eläinten hyvä hoito ja elinolosuhteet, valvonta, sertifiointi ja hyvinvointitutkimukset eivät auta, jos vastapuolella ovat turkistarhausta ja turkisten käyttöä vastustavat ideo-logiset ja eettiset näkemykset.

Monissa Euroopan maissa turkistarhaus on eettisen keskustelun päätteeksi kielletty tai tehty käytännössä kannattamattomaksi.


Maakohtaiset kiellot
johtavat herkästi siihen, että tuotanto siirtyy muihin maihin. Voidaan kysyä, onko eettisesti kestävää vaatia Suomen kaltaista maata lopettamaan turkistarhaus, jos tarhaus siirtyy maihin, joissa eläinten hyvinvoinnista ei piitata lainkaan.

Kaupungistumisen myötä suhde alkutuotantoon on ohentunut ja muuttunut. Siksi ei olisi yllätys, jos turkistarhaus vähenisi merkittävästi tulevina vuosikymmeninä.

Turkiksia pidetään ylellisyystuotteina. Pakkasilla turkiksilla on merkitystä myös varsinaisessa tarkoituksessaan eli lämpimänä pysymisessä. Luontevaa yhteyttä ei kannattaisi leimata turhamaisuudeksi.

Vaateteollisuuden käyttämät tekokuitupohjaiset materiaalit herättävät nekin eettisiä kysymyksiä. Viime päivinä on havahduttu öljypohjaisista kuiduista pesussa irtoaviin mikropartikkeleihin, jotka uhkaavat tukehduttaa valtameret. Muodin nopea kierto pahentaa tilannetta entisestään. Luonnonkuituihin kuuluva puuvillakin on jo kyseenalainen, koska sen tuotannossa käytetään kuivuudesta kärsivillä seuduilla runsaasti vettä.

Eettisiä ratkaisuja ja valintoja saatetaan joutua lähiaikoina katsomaan kokonaan uudelta kantilta. Turkistarhaus kannattaa suhteuttaa laajempiin ilmiöihin ennen kuin elinkeinoa ollaan lopettamassa.