Tur­kan­saa­ren tai­ka-ai­tas­sa voi har­joi­tel­la ju­han­nus­tai­ko­ja – viu­hah­ta­mi­nen pitää kui­ten­kin säästää vaikka mök­ki­ran­taan

Yksi Turkansaaren ulkomuseon aitoista muuttuu juhannukseksi taikojen tyyssijaksi.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Museo- ja tiedekeskus Luupin tapahtumatuottaja Uula Neitola opastaa taika-aitassa juhannuksen magiikkaan.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Terveyden, varallisuuden ja rakkauden tavoittelemiseksi kaikki keinot olivat sallittuja, myös taikuus, tiesi vanha kansa.

Turkansaaren sillan ylitettyään siirtyy maalaisaikaan. Vain ohi kulkevat, juhannusvalmisteluissa tarvittavat työkoneet muistuttavat nykykiireestä. Ei ihme, että museoalue on ollut vuosikymmeniä suosittu juhannuksenjuhlintapaikka.

Turkansaaren maalaisjuhannuksen yhteydessä pääsee nyt ensimmäistä kertaa myös tutustumaan taika-aittaan ja kurkistelemaan tulevaa.

Idean taika-aitasta keksi Museo- ja tiedekeskus Luupin tapahtumatuottaja Uula Neitola, joka myös isännöi juhannuksena aittaa ja sen taikuuksia.

Idean taustalla on Turkansaaren juhannusmiljöö, joka henkii paitsi perinteistä kansanmaisemaa myös muistuttaa ihmisistä, jotka aikoinaan elivät ja työskentelivät siellä.

– Täällä ovat läsnä elämän monet osa-alueet, myös niihin liittyvät uskomukset ja taiat. Ne on mukava tuoda esiin juuri juhannuksen aikaan. Silloin voi uskoa taikoihin.

Minne kengänkärki osoittaakaan?

Museo- ja tiedekeskus Luupin tapahtumatuottaja Uula Neitola opastaa taika-aitassa juhannuksen magiikkaan.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Taika-aitta on juhannuksenvieton toiminnallinen rasti, jossa voi kokeilla, miltä taikominen tuntuu, ja miten se toimii. Aitassa on taikomisen simulointiin tarvittavia esineitä ja sen isäntä vinkkaa taikojen teossa.

– Tulossa on tiedollinen ja taidollinen paketti siitä, miten maatalousyhteiskunnassa taikoja tehtiin.

Aitassa on muun muassa museon puolesta kenkiä. Kerrotaanhan, että kun juhannuksena heittää kengän katolle, sinne, mihin kengänkärki näyttää, tulevaisuudessa muuttaa perheonnen perässä. Ihan oikealle katolle ei kenkää tarvitse yrittää singota, vaan aitan sisälle rakennetaan katon harja pienempienkin tavoitettavaksi.

Juhannukseen ja sen taikoihin kuuluvat tietysti myös kukat. Taika-aitassa pääsee tunnistamaan ihan aitoja kukkia, joita Oulujoen varrella ja Turkansaaren maisemissa on kasvanut iät ja ajat.

Sen jälkeen osaa poimia seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle, jotta näkee ripauksen tulevasta mielitietystään unessa.

Juhannustaikoihin ja -ennustuksiin liittyy usein myös vedestä tai kaivosta katsomista. Sellaista katsomiskaivoa ei Turkansaaressa ole, mutta jollakin tavalla vedenääri aiotaan juhannusjuhlin loihtia.

Alastontaikoja voi tehdä vaikka mökillään

Ennen vanhaan juhannusyö tuntui olevan täynnä ilman rihman kiertämää pyörähteleviä neitoja ja nuorukaisia. Uula Neitola myötää, että se vähän määritti ja rajoitti, millaisia taikoja aitassa pääsee kokeilemaan.

– Museoalue menee kuitenkin kiinni kello 22, sen jälkeen voi vapaasti viuhahtaa. Aitasta saa eväät toteuttaa taika alastomana vaikka omassa mökkirannassa.

Neitolan mukaan taika-aitta onkin eräänlainen juhannustaikojen preliminääri tai kenraaliharjoitus. Aitassa simuloidaan taikojen tekoa, ja itse taiat voi itse tehdä juhannusyönä.

Neitola korostaa, että taika-aitta on tarkoitettu kaiken ikäisille, niin lapsille kuin aikuisille.

–Tarvitsisimme nykypäivänä ehdottomasti enemmän taikoja, täältä niihin voi löytää keinot.

Juhannuksena voi muokata tulevaa

Ainakin vanhan kansan mielestä valoisassa juhannusyössä oli taikaa. Kesäpäivänseisauksen aikaan päivä kääntyi isännän puolelta rengin puolelle. Renki hyötyi, kun päivä lyheni. Oli hetki, jolloin tulevaisuus oli muovailtavissa, aivan kuten uutena vuotena, kertoo Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) arkistotutkija Juha Nirkko.

– Oltiin peruskysymysten äärellä. Terveys askarrutti, samaten sato eli varallisuus, ja se tärkein, puolison saaminen. Niissä kaikki keinot olivat sallittuja, myös taikuus.

SKS:n keräämässä aineistossa määrällisesti eniten puolison ennustamiseen liittyvää aineistoa on naisten tekemistä taioista. Miehelään meneminen oli elämän tärkein ratkaisu ja käännekohta. Neitoja askarrutti, millainen mies ja millainen talo tulee olemaan.

Nirkon mukaan ei voi sanoa yksiselitteisesti, että ennen kaikki uskoivat taikoihin ja nykyään ei kukaan. Vaihtelevuutta ja yksilöllisyyttä on ollut aina ja ennenkin on leikitelty ja parodioitu taikojen kanssa. Kyynikkojakin on ollut.

– Iso kuva kuitenkin on, että ennen on ollut enemmän vakaasti uskovia kuin nyt.

Vaaran tunne liittyi taikuuteen

Kun juhannustaikoja miettii, monelle ensimmäisenä tulevat mieleen tyynyn alle laitettavat kukkaset ja alastomana viljapellossa kieriskely lempeä nostattaakseen.

Nykyään alastomana kierimisestä saanee ennemmin punkin kuin puolison, mutta myös ennen vanhaan taikuuteen kuului riskien ottaminen ja vaaran tunne.

– Kasteen ja lemmen siirrossa ihon kautta kyse on kosketusmagiasta. Psykologinen selitys taas on, että ennen ei kuljettu ollenkaan niin vähissä vaatteissa kuin nykyään. Oli melkoista riskinottoa kulkea alasti, piti laittaa itsensä taian takia epämiellyttävään tilanteeseen.

Nirkko uskoo, että alastomuustaikojen kansan muistissa säilymiseen on myös aivan varteenotettava miehisen näkökulman selitys. Kivahan se on kertoa, kuinka alastomat naiset pyörivät ruispellossa.

Uusia, nykyaikaisia taikoja ei SKS:n arkistomateriaaliin ole vielä kertynyt. Tiettyä parodiaa ja leikillisyyttä taikoihin liittyen toki löytää aivan vain nettiä selaamalla.

– Usein menee niin, että ajan myötä taika muuttuu tavaksi ja sitten tapa leikiksi ja lopulta small talkiksi juhannuskeskusteluun. Jutellaan, että nyt kai pitäisi taikoja tehdä.