Turkan luvalla saatana vaihtui per­ke­lee­seen – Ei­ja-Riit­ta Korhola uskoo nou­se­van­sa ta­kai­sin Eu­roo­pan par­la­ment­tiin

Korholan mielestä EU:n nykyiset ilmastotoimet ovat toivottomuuden ja rajoittamisen politiikkaa, kallista ja tehotonta.

-

Haastattelupäivä on helteinen, suorastaan kuuma, mutta Eija-Riitta Korholaa se ei haittaa.

– Suhtaudun rauhallisesti ilmastonmuutokseen. Ei se synkistelyllä parane. Meidän kohdalla siitä on paljon myönteisiäkin puolia, mutta niistä ei saa puhua. Se on poliittisesti epäkorrektia, Korhola sanoo.

Korholan mielestä EU:n nykyiset ilmastotoimet ovat toivottomuuden ja rajoittamisen politiikkaa, kallista ja tehotonta.

– Energiakysymys on ilmastoakin tärkeämpi. Energian pitää olla puhdasta ja halpaa. Se on ihmiskunnan kehityksen lähtökohta.

Haastattelun aluksi otetaan valokuva, ja sitä varten Korhola viimeistelee meikkiään helsinkiläisasuntonsa kylpyhuoneessa. Hän jättää oven auki, jutustelee peilinsä edestä, intoutuu välillä laittamaan muusikkolapsensa tuotantoa soimaan ja keinahtelee musiikin tahtiin täydellisen luontevasti.

Korholan ystävä, teatteriohjaaja Jouko Turkka sanoi kauan sitten: kun se saatana riisuu kaikki kaikista aseista.

Turkka antoi sen suositukseksi, kun Korhola pyrki ensimmäistä kertaa europarlamenttiin 1999 – tosin Korhola pyysi Turkalta luvan vaihtaa saatanan perkeleeseen.

Edesmennyt Turkka oli myös se ystävä, joka käski Korholan suostumaan ehdokkaaksi hänen poliittisen uransa aloittaneisiin eurovaaleihin.

– Olin työskennellyt Kirkon ulkomaanavussa, tehnyt tohtorinopintoja, ja minulla oli aika voimakas ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyötaustastani tullut näkemys, mitä sanoisin poliitikoille. Ja minulla oli voimakas usko, että maailma olisi parempi, jos poliitikot hoitaisivat hommansa.

Kynnys oli puolue, silloinen Kristillinen liitto, jonka Korhola kertoo hahmottaneensa ”abortti- ja keskikaljapuolueena”. Toinen kynnys oli ujous, joka Korholasta huokuneesta välittömyydestä välittämättä asui silloisen nelikymppisen sisällä.

– Oksensin, kun näin ensimmäisen kerran vaalijulisteeni kadulla. En ollut tottunut näkemään itseäni niin paljon. Tuntui, että nyt minun elämäni viedään.

Niin vietiinkin, mutta eri tavalla kuin Korhola oli luullut.

– Kuvittelin, että nelikymppisen kohdalla kukaan ei kiinnittäisi huomiota ulkonäköön, joten ulkonäkö- ja sukupuolirasismi oli järkytys.

Korholan kausi Euroopan parlamentissa jatkui 15 vuotta, ja sinä aikana hänen puolueensa vaihtui kristillisistä kokoomukseen. Tämän kevään eurovaaleissa Korhola keräsi yli 42 000 ääntä, mutta jäi ensimmäiselle varasijalle. Korhola sanoo silti, että kampanja tuntui voitolta, sillä hänen vaalibudjettinsa oli pieni, takana oli aggressiivinen syöpä ja kampanjan aikana hänen satavuotias äitinsä kuoli.

– Varmaan nousen varapaikalta parlamenttiin. Sillä tavalla suhtaudun siihen.

Eija-Riitta Korhola

Syntyi 15. kesäkuuta 1959 Lahdessa.

Eronnut, kolme aikuista lasta.

Asuu Helsingissä.

Ylioppilas 1978, filosofian kandidaatti 1990, lisensiaatti 1994, filosofian tohtori Helsingin yliopistosta 2014. Väitöskirjan aiheena ilmastopolitiikka.

Toimi Kirkon ulkomaanavun koulutussihteerinä 1993–96. Erilaisia viestinnän ja journalismin työtehtäviä, kunnes lähti ehdokkaaksi 1999 europarlamenttivaaleihin.

Euroopan parlamentin jäsen 1999–2014, ensimmäinen varasija kevään 2019 europarlamenttivaaleissa. Puoluekannaltaan aluksi kristillisdemokraatti, siirtyi kokoomukseen 2003. Kokoomuksen varapuheenjohtaja 2006–2010.

Kirjoittanut kirjat Olkapäämepin kantapääkausi (2002) ja Kuolemaa nopeampi: Lähikuvia elämästä (2019). Seuraava teos ilmestyy syksyllä.