Rovaniemi Luonnosta on tullut isoa bisnestä sellaisella vauhdilla, että luontomatkailuprofessori Jarkko Saarista vähän hirvittää. Luontomatkailusta alettiin edes puhua vasta runsas vuosikymmen sitten, mutta nyt se on nopeimmin kasvava matkailumuoto.
Pelkästään kansallispuistoissamme käy vuosittain yli miljoona ihmistä, mottorikelkka-, koira- ja pororaidot kiitävät Lappia ristiin rastiin, ja uusia houkuttimia luonnonystäville tehtaillaan kiihtyvällä vauhdilla. Mihin tahansa elinkeinoon verrattuna kasvuvauhti on ollut huikea: puistojen kävijämäärä kasvoi vuosina 1992-2000 noin 2,5-kertaiseksi, pohjoisessa vielä enemmän.
Kesämökkien määrä joissakin kunnissa kasvoi samaan aikaan lähes 60 prosenttia, eikä se näy edes tilastoissa.
"Luontomatkailu uutena elinkeinona ansaitsee kannustuksen. Mutta myös ohjausta tarvitaan, koska kaikki perustuu luonnon kestävään käyttöön. Muuten matkailu syö omat edellytyksensä", Saarinen varoittaa.
Nykyinen meno ja kestävä kehitys on Saarisen mielestä mahdoton yhtälö. Hän huomauttaa, että Yhdysvalloissa suosituimmilla retkeilyalueilla on kävijäkiintiöt ja tiukkoja rajoituksia. Jopa kenkien käytöstä on annettu suosituksia luonnon kulumisen estämiseksi.
"Meillä sellaiseen ei ole vielä tarvetta. Mutta ongelmiin pitäisi varautua ajoissa, se on aina halvempaa kuin tapahtuneen vahingon korjaaminen", Saarinen muistuttaa.
Suojelualueilla turismin kasvu on otettava huomioon jo nyt. Tarvitaan pelisäännöt sille, millainen yrittäminen alueilla on mahdollista.
"Puhuisin ohjaamisesta mieluummin kuin rajoittamisesta. Jos jotakin uhrataan, muuta pitää varjella. Kyse on suunnittelun kehittämisestä ja tutkimuksen tehostamisesta."
Jättihankkeiden
aika on ohitse
Kestävä kehitys on kaikkien huulilla, mutta kaunis ajatus ei aina muutu päätöksiksi ja teoiksi. Luontomatkailun kehittäminen edellyttää pitkää näkökulmaa, kärsivällisyyttä ja harkittuja askelia. Se ei ole ainakaan lappilaisten vahvimpia puolia tilanteessa, jossa työttömyys piinaa ja väki karkaa etelään.
"Itse uskon, että suurten projektien aika on ohi. Tulevaisuus rakentuu pienemmistä tarinoista ja asioista", Saarinen sanoo.
Vuotoksen tapaiset hankkeet ovat Saarisen mielestä ristiriidassa matkailun tarpeiden kanssa, koska ne luovat Lapista kuvaa menneisyyden tuotantomaisemana. "Matkailu elää mielikuvista, eikä tällainen kuva ole silloin hyväksi", hän arvioi.
Matkailuakaan ei
saa keskittää liikaa
Jarkko Saarinen ei halua nostaa matkailuakaan jalustalle. Hän tiedostaa hyvin alan riskit.
"Yksin matkailun varaan ei mitään aluetta pidä rakentaa. Se on liian suhdanneherkkä ja mielikuvien varassa toimiva elinkeino."
Kehittämistyössäkään ei Saarisen mielestä aina ymmärretä, että matkailu itsessään ei ole aluekehitystä, vaan sen väline. Matkailun liiallinen keskittäminen ja kehittäminen irrallaan ympäristöstään palvelee vain elinkeinoa itseään, mutta ei aluetaloutta. "Matkailun tulee alukehityksessäkin olla renki eikä isäntä. Se voi olla alueen veturi, mutta ei kaiken lähtökohta", hän korostaa.
Luontomatkailu on silti aluetalouden kannalta hyödyllisintä matkailua, koska sen sidos paikallisuuteen on vahva. Se vaatii osaamista, joka perustuu paikalliseen tietotaitoon. Perinteinen hiihtokeskustyö on usein reppureiden pätkätyötä, mutta luontomatkailu sitoo yrittäjän paikkakunnalle pysyvästi.
Jarkko Saarinen todistelee luontomatkailun etuja myös tilastoilla. Kuusamossa luontomatkailun osuus elinkeinosta oli jo muutama vuosi sitten 20 prosenttia, ja ulkopuolisen työvoiman osuus vain kahdeksan prosenttia. Pelkosenniemellä luontomatkailua oli elinkeinosta vain 1,3 prosenttia, mutta ulkopuolista työvoimaa peräti 41 prosenttia.
"Keskittymistä tapahtuu luontojaan, yrittämättä, joten ympäröivä alue tulee pitää kirkkaana mielessä toimintoja suunniteltaessa", Saarinen korostaa.
Pelkät suojelualueet
eivät pitkään riitä
Kun kansallispuistot täyttyvät ja kasvun rajat lähestyvät, täytyy löytää uusia ratkaisuja. Saarinen ennakoi, että paineet myös talousmetsien käyttöön matkailussa kasvavat tulevaisuudessa. Se taas asettaa lisää haasteita metsien käsittelylle.
"Maisemalliset ja sosiaaliset tekijät metsänhoidossa korostuvat", hän ennustaa.
Matkailun riippuvuutta luonnosta kuvaa, että kuumimmat ympäristökiistat Lapissa käydään matkailukeskusten ympäristössä. Levin Kätkän hakkuista on kinattu vuosia, ja Sallatunturilla tuskaillaan matkailukeskuksen väärää sijaintia. Se on talousmetsässä, vaikka muualla kunnassa olisi suojelualueita yllin kyllin.
Ohjauksen ja yhteistyön merkitys korostuu, mutta se ei onnistu ilman riittävää tietoa. Matkailussa on miljardien eurojen tuotto ja noin 100 000 työntekijää, mutta edes luontomatkailun osuutta potista ei tiedetä. "On sanottu, että kolmannes, mutta se arvaus ei perustu mihinkään", Saarinen kuvailee.
Ensimmäiseksi pitää Saarisen mielestä tutkia, miten matkailu kyetään yhdistämään luonnon kestävään käyttöön, ja miten maankäytön ristiriidat voidaan ratkaista. Sitten pitää paneutua matkailun ja aluekehityksen yhteensovittamiseen sekä luontomatkailun tulevaisuuteen - siihen, mitä huomista varten on tehtävä jo nyt.