Jugoslavian hajoamissotien arvet paranevat hitaasti. Bosnia-Hertsegovina on yksi kuudesta Länsi-Balkanin maasta, jotka himoitsevat EU-jäsenyyttä.
Euroopan unionilla on brexitistä huolimatta yhä vetovoimaa. Innokkaimmat jäsentarjokkaat löytyvät Länsi-Balkanilta.
EU:n jäseniksi haluaa maaryhmä, joka vielä edellisen vuosituhannen loppuvaiheessa oli sodan melskeissä. Kuusikosta Serbia, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina, Makedonia, Kosovo ja Albania vain viimeksi mainittu säästyi sodan kauheuksilta.
Jos EU toimisi ihanteidensa mukaisesti, Länsi-Balkanin kuusikko vedettäisiin silmät ummessa sisään.
EU perustettiin, jotta sota Saksan ja Ranskan välillä tulisi mahdottomaksi. Sama asetelma on myös Länsi-Balkanilla. Jugoslavia hajosi 1990-luvulla useiksi valtioiksi sotien rytinällä.
Tulitusta kahdelta vuorelta
Pahin ja pisin sota käytiin kolmen kansallisuuden Bosniassa (1991–95). Sota lopetettiin sopimuksella, jossa serbit, kroaatit ja bosniakit (muslimit) saivat oman hallinta-alueen. Presidentin virka kiertää kahdeksan kuukauden välein kansallisuudelta toisella.
Yksi Bosnian sodan pahimmista muistomerkeistä on Mostar, Hertsegovinan eli Bosnian kroaattialueen pääkaupunki, jota piiritettiin neljä vuotta.
Mostarin kuuluisan sillan toisella puolella asuivat muslimit ja toisella puolen kroaatit. Kaupunkia ympäröivät kummalta puolelta jyrkästi kohoavat vuoret. Toiselta puolelta kaupunkia moukaroivat kroaattijoukot, toiselta kukkulalta serbit.
Mostarin rakennuskannasta tuhoutui 80–90 prosenttia, mukaan lukien Mostarin silta. Tänä päivänä sodan tuhoja ei satunnainen kävijä enää huomaa, mutta kroaatit ja muslimit asuvat yhä eri puolilla siltaa.
EU-haave lähentää naapureita
Jos Länsi-Balkanin kuusikosta pitäisi joku valita EU:hun rauhan edistämisen nimissä, se olisi Bosnia-Hertsegovina.
Toinen kandidaatti olisi Kosovo, jonka itsenäisyyttä sen vanha emämaa Serbia ei ole tunnustanut.
Tässäkin asiassa EU-haave voi toimia vauhdittajana, sillä jäseneksi ei ole asiaa mailla, joilla on perustavaa laatua olevia kiistoja naapureidensa kanssa. Serbia ja Montenegro ovat tällä hetkellä kuusikon maista ainoat, joiden kanssa EU on aloittanut jäsenyysneuvottelut.
Makedonia puolestaan riitelee Kreikan kanssa maan nimestä. Kreikka ei hyväksy Makedoniaa pohjoisen naapurimaan nimeen, sillä sen oma historiallinen maakunta on samanniminen.
Yhteistyötä pakon edessä
1990-luvut sodat ovat nyt museoissa valokuvina, mutta sodan arvet ovat yhä jäljellä ihmisten mielissä.
Kun esimerkiksi eteläkroatialaisen Dubrovnikin asukkailta kysyy, miten yhteispeli sujuu serbien kanssa, on vastauksena pään pyöritys. "Joten kuten, kun on pakko", on tavallinen vastaus.
Toive EU-jäsenyydestä pitää osaltaan vihanpitoa aisoissa. Mutta miten realistisia Länsi-Balkanin kuusikon haaveet ovat?
Niiden jäsenyyttä tuetaan periaatetasolla, mutta konkreettisia lupauksia ei anneta. EU:n laajentumiskomissaari Johannes Hahn on sanonut, että Serbian ja Montenegron jäsenyys voisi toteutua vuonna 2025.
Venäläistä rahaa Montenegrossa
Serbiassa ja Montenegrossa Brysselin epäilyksiä herättää Venäjän vaikutusvalta.
Serbia on vanha Venäjän liittolainen. Mailla on yhteinen uskonto ja kyrilliset aakkoset. Taloudellisista syistä Serbian nykyjohto haluaa kuitenkin sitoa maan länteen.
Piskuinen Montenegro puolestaan on ökyrikkaiden venäläisten päivähoitopaikka. Vuoristoisen maan hulppeat villat ovat pääsääntöisesti venäläisomistuksessa.
Pari vuotta sitten Venäjän turvallispalvelun agenttien väitettiin järjestelleen Montenegron pääministerin salamurhaa ja vallansiirtoa Venäjälle myötämielisempien voimien käsiin. Hanke meni myttyyn.
Korruptio yhteinen riesa
Koko Länsi-Balkan on korruption läpitunkema. Kaikkein pahimpana korruption pesänä on pidetty Montenegroa, mutta kadunmies-kroaatit naureskelevat, että Kroatia on mennyt ohi. Kroatia on EU:n uusin jäsenmaa.
Kokemukset tuoreimmista jäsenmaista ovat saaneet EU-maat varovaisiksi.
Oikeusvaltion rakentaminen on ollut tuskallisen hidasta Romaniassa ja Bulgariassa, eikä Kroatiakaan toden totta ole mikään luokan mallioppilas.