Pääkirjoitus

Turhia ta­lous­mant­ro­ja

Ensin pankkikonserni Nordea. Sitten varainhoitoyhtiö Merrill-Lynch.

Ensin pankkikonserni Nordea. Sitten varainhoitoyhtiö Merrill-Lynch.

Juuri kun suomalaiset oli saatu aivopestyä, ettei tässä maassa voi taloudessa tapahtua mitään hyvää pitkään aikaan, kummatkin povaavatkin Suomen nousevan lamasta ensimmäisten joukossa. Bruttokansantuotteen kasvu kipuaa kohti kolmea prosenttia jo tänä vuonna. Ensi vuonna kasvuvauhti menee yli kolmen prosentin.

Se siitä puheesta, että investointihyödykkeitä tekevä Suomi elpyy jälkijunassa.

Kuluneen sanonnan mukaan Suomi on niin pieni maa, ettei täällä mahdu keskustelemaan kuin yhdestä asiasta kerrallaan. Sanonta on kestänyt aikaa yllättävän hyvin.

Suomalaisille jankutettiin ensiksi, ettei maailmalla alkanut finanssimyrsky subprime-luottoineen vaikuta Suomeen. Pankit, teollisuusyritykset ja valtio ovat kovassa iskussa. Kestämme kyllä kovia aikoja.

Toisin kävi. Bkt supistui viime vuonna enemmän kuin koskaan rauhan aikana Suomessa, työttömyys kasvaa nopeasti, valtiontalouteen repesi aivan tolkuton alijäämä ja kunnat ovat todellisessa liemessä. "Ei kosketa meitä" -mantra osoittautui ontoksi.

Samoin näyttää käyvän "Nousemme lamasta viimeisenä" -mantran kanssa. Ennustetuista kasvuluvuista voisi päätellä aivan muuta.

Kai se on myönnettävä, ettei kenelläkään eikä missään, sen enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan, ole hajuakaan elpymisen tahdista. Onpahan päivystävillä dosenteilla töitä.

Ja elleivät muuta keksi, voivat sommitella seuraavaa talousmantraa.