Jokainen metri hyödyttömäksi osoittautuvaa metsäojaa rasittaa vesistöjä turhan takia. Vaikka metsäojituksista on Metsäkeskuksen asiantuntijan mukaan tehty vain kymmenen prosenttia alueille, joissa kuivatuksesta ei ole saatu hyötyä, Pohjois-Pohjanmaallakin on ojitettu tuhansia hehtaareja tarpeettomasti. Joidenkin muiden asiantuntijoiden mukaan hukkaojitusten osuus on paljon suurempi.
Erityisesti Kiiminkijoen kaltaisten suojeluvesien alueella tarvitaan tarkkaa selvittelyä ennen kuin päätetään kunnostusojituksista. Vielä terävämpää tutkimusta edellytetään, mikäli uusia alueita aiotaan kuivattaa.
Vaikka ojitusten rahoituspäätökset tehdään tiukkojen ehtojen perusteella ja metsäkeskukset ovat sitoutuneet noudattamaan asetettuja vesiensuojelutavoitteita, yllättävät sääolot saattavat aiheuttaa odottamattomia vahinkoja. Tulvia on vaikea ennakoida.
Suojeluvesien ohella poikkeuksellisen hyvää huolenpitoa tarvitsevat vesistöt, joista otetaan juomavettä. Esimerkiksi Oulujoen arvo on siinäkin suhteessa erittäin suuri.
Huolettomuuteen ei tietysti ole varaa missään. Liikkeelle lähtevät suuret humusmäärät aiheuttavat aina haittaa vesistöjen luontaiselle eliöstölle. Muun muassa rapukanta on menetetty monesta uomasta huonontuneen elinympäristön takia.
Myös lannoitusta lisätään usein kunnostusojitusten yhteydessä. Pohjois-Pohjanmaallakin aiotaan tehdä niin. Se lisää vesistöjen kuormitusriskiä tuntuvasti. Varotoimiin tarvitaan vastaavasti lisää tehoa. Kun valutuskentät ovat osoittautuneet toimiviksi, niitä on tehtävä yhä yleisemmin.