Siinä sitä istutaan suurin piirtein ringin muotoisessa asetelmassa.
Oulun käräjäoikeuden käräjätuomari ja hänen sihteerinsä. Oulun syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä.
Kaksi asianajajaa ja heidän päämiehensä. Lehdistön edustajat.
Tällä kokoonpanolla puidaan naapuririitaa. Eräässä oululaisessa taloyhtiössä asuvan naisen ja hänen naapuripariskuntansa välit ovat tulehtuneet niin pahoin, että tarvitaan ulkopuolinen ratkoja.
Tuomari, joka päättää, kumpi saa enemmän näpeilleen kuin toinen. Hän yrittää valmisteluistunnossa kaikkensa, ettei hänen tarvitsisi moista viittaa harteilleen ottaa. Hän kuulostelee ja ehdottelee mahdollisuuksia sopia kiista ilman tuomioistuimen väliintuloa.
Kiitettävän sitkeä yritys jää kuitenkin yritykseksi. Sopua ei löydy.
Edessä on jälleen yksi turha oikeudenkäynti.
Naapurusten välinen riitely on valitettavan yleistä. Oikeusministeriön viime syksynä teettämän internetkyselyn mukaan joka kolmannessa taloyhtiössä on toistuvia erimielisyyksiä tai riitoja osakkaiden kesken.
Eniten riidellään kaikkein pienimmissä eli 1–5 osakehuoneiston taloissa ja kaikkein suurimmissa eli yli 60 osakehuoneistojen taloyhtiöissä. Ongelma on laaja, sillä asunto-osakeyhtiöissä asuu lähes puolet kansasta.
Riitaa haastetaan esimerkiksi autopaikoista, häiritsevästä elämästä, remonteista ja piha-alueiden käytöstä. Pahimmillaan kiistat etenevät oikeusistuimiin saakka. Vuosittain riidoista nostetaan koko maassa muutama sata oikeusjuttua.
Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan on esitetty viranomaisten ylläpitämää sovittelu- ja riidanratkaisuelintä. Oikeusministeriön kyselyyn vastanneista yli 6 000 ihmisestä puolet kannatti ehdotusta moisen elimen perustamisesta. Ajatus onkin vähintään tarkan tutkimisen arvoinen, vaikka uusien lisäkuluja aiheuttavien elimien perustamiseen valtionhallinnossa suhtaudutaankin kriittisesti.
Naapuririidat pitää saada siivottua pikimmiten pois oikeuslaitoksen niskasta. Ne kuormittavat turhaan niin syyttäjiä kuin tuomareitakin. Heidän voimavaransa kannattaa säästää toisiaan huorittelevien naapureiden välien setvimisen sijaan yhteiskunnan kannalta merkittävämpiin ongelmiin. Kuten väkivalta-, seksuaali- ja talousrikoksiin.
Naapuririidoissa on viime kädessä kyse aikuisten ihmisten kyvyttömyydestä ratkoa ongelmiaan keskenään. He huutavat apuun asianajajansa, joiden avulla viedään oikeuteen asti vaikkapa kiista lasten pihapelien häiritsevyydestä. Istuntosalissa kumpikin osapuoli syyttää toista ties mistäkin rikoksista ja tuomarin tehtäväksi jää katsoa, mihin näyttö riittää.
Varsinaista ongelmaa eli riidan siementä ei paraskaan tuomari pysty riitelijöiden puolesta ratkomaan. Se heidän pitäisi kyetä itse tekemään. Puheenjohtaja kyllä virkavastuullaan tekee päätöksen hänen eteensä kannetusta sotkusta kun se on pakko tehdä, mutta riidan osapuolten seuraava konflikti odottaa jo nurkan takana.
Käräjäsalia parempi paikka naapuririitojen ratkaisufoorumiksi voisi olla ehdotettu riidanratkaisuelin. Sen kuluja voisi kattaa perimällä asiakkailta riidanratkaisumaksun. Aikuisten ihmisten kyvyttömyyttä yhteistyöhön toisten ihmisten kanssa ei tarvitse maksaa yhteiskunnan varoilla.
Keljumaisia naapureita sattuu itse kunkin kohdalle jossain vaiheessa elämää. Seinän toisella puolella asuu hankala ukko tai akka, jonka kanssa on mahdoton tulla toimeen ja miellyttää, vaikka mitä tekisi.
Pois muuttaminen on aina varteenotettava vaihtoehto. Vaikka lähteminen voi tuntua luovuttamiselta, on se järkevämpää kuin kärvistely päivästä toiseen jatkuvan kiistan keskellä. Riidan jatkaminen on aina vaihtoehdoista huonoin.
Kolumni