Salaisten raporttien vuotaminen julkisuuteen ulkoministeriöstä on perin harvinaista. Dramaattisin on Zavidovon uutisvuoto 1970-luvulla, jolloin raportti presidentti Urho Kekkosen ja neuvostojohdon neuvotteluista vuoti julkisuuteen. Asian paljastanut toimittaja vei salaisuuden hautaan niin, ettei vuotaja ilmeisesti koskaan paljastu.
Irak-vuoto on nyt säikäyttänyt ulkoasiainhallinnon. Se on asettanut virkamiestyöryhmän selvittämään, miten Paavo Lipposen ja presidentti George W. Bushin 9. joulukuuta käymiä keskusteluja koskeva raportti on vuotanut julkisuuteen. Vuotajan metsästämistä perustellaan sillä, että kyse on vakavimmasta ministeriössä sattuneesta julkisuuslain rikkomisesta. Vuoto on ollut suunnitelmallinen ja raportit on toimitettu julkisuuteen tuoreeltaan. Lisäksi ministeriössä harkitaan asiakirjojen salassapitosäännösten tiukentamista.
Ulkoministeriö dramatisoi ja liioittelee turhaan. Suomi ei menetä uskottavuuttaan keskustelukumppanina, vaikka raportti menikin julkisuuteen. Yhdysvalloilla on muutakin mietittävää kuin surra vuotoja pienessä Suomessa. Ulkoministeriön kannattaisikin miettiä, onko julkisuudesta todella ollut jotain todellista haittaa vai onko kysymys vain vaalipaineista. Pikemminkin vuotojahti mustaa ministeriön maineen, etenkin jos vuotaja löytyy ja häntä rangaistaan.
Äänestäjien kannalta tietovuodosta ei ainakaan ole ollut haittaa. Päinvastoin asiat ovat selkiintyneet. Raportin julkistamisen jälkeen voikin ihmetellä, miksi tapaamisten keskusteluraportit ylipäätään julistetaan salaisiksi. Bushin ja Lipposen keskustelujen oleellinen antihan tuli esiin tapaamisen jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Raportti ei tuonut siihen enää paljon uutta.
Ulkoministeriössä pitää miettiä, lätkitäänkö papereihin salainen-leima vanhasta tottumuksesta vai tosi tarpeesta. Julkisuuslaki lähtee siitä, että salaiseksi voidaan julistaa vain tarkoin määrätyt asiakirjat. Hallinnon tulisi pitää salaisten asioiden määrä mahdollisimman pienenä.
Ulkoministeriölle ja pääministerille vuoto on kiusallinen. Raportti paljasti, ettei keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki ihan tyhjää puhunut. Eri asia on, mitä koalitiolla tarkoitettiin. Jos ulkoministeriön virkamiehet kirjoittaisivat raportit täsmällisesti, ei väärinkäsityksiäkään syntyisi.
Keskustelun tuoksinassa on unohtunut, että Jäätteenmäki puuttui Lipposen puheisiin Kalevan haastattelussa jo 11. tammikuuta. Tuolloin hän huomautti Suomen hätiköineen avun lupauksissa Irakin jälleenrakennukseen. Haastattelusta syntyi pienoinen myrsky.
paakirjoitus@kaleva.fi