Inarin metsäkiistassa nähtiin päättyneellä viikolla uusia käänteitä. Perjantaina Greenpeace ilmoitti purkavansa Inarin Nellimissä sijaitsevan leirinsä. Järjestö sanoi saavuttaneensa tavoitteensa eli vahingollisten hakkuiden lopettamisen arvokkailla metsäalueilla.
Greenpeacen leirillä on ollut Inarissa tukijansa, mutta myös ankarat vastustajansa. Vaikka leiri nyt poistuu, itse suuri solmu on vielä aukaisematta. Ylä-Lapissa ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, mitä hakataan ja mitä suojellaan, eli miten poronhoidon ja toisaalta metsätalouden tavoitteet sovitetaan yhteen. Keskiviikkona käynnistyneet neuvottelut katkesivat alkuunsa kiistoihin hakkuumääristä. Keskusteluja jatketaan vasta kesäkuun 9. päivänä.
On vaikea nähdä, mitä hyötyä noin pitkästä tauosta on. Voi toki toivoa, että kuumimmat tunteet tuona aikana laantuvat ja kompromissivalmius osapuolten kesken kasvaa. Olisi kuitenkin ollut parempi hoitaa kiusallinen asia pois päiväjärjestyksestä nyt.
Tilanteen tulehtuneisuutta kuvaavat riidat siitä, ketkä neuvottelupöydässä ylipäätään saavat istua. Kiista repii sisältä myös poroelinkeinoa. Paliskuntain yhdistys joutui lähtemään neuvotteluista, kun osa alueen poroisännistä toivoi, ettei yhdistys vetäisi neuvotteluja. Yhdistyksen johdon saamelaiskulttuurin tuntemukseen ei luotettu. Kiistassa on siis kyse paitsi poroista ja metsistä myös saamelaisten ja suomalaisten suhteista. Kun epäluulot ja riidat ovat jo vanhaa perua, ei ole ihme, että ongelman ratkaisu näyttää vaikealta.
Selvää on ainakin se, ettei ratkaisua synny, jos kaikilta osapuolilta ei löydy valmiutta kompromissiin. Valitettavasti poromiesten ja Metsähallituksen näkemykset hakkuuhehtaarien määrästä ovat vielä kovin kaukana toisistaan.
Greenpeacen leirin purku toivottavasti edistää hyvän neuvotteluilmapiirin syntyä. Ympäristöjärjestö tarvitsee elääkseen julkisuutta ja on tapansa mukaan pyrkinyt nostattamaan asiassa mahdollisimman suuren kansainvälisen kohun. Julkisuussotaan tottumattoman paikallisen metsätalousväen silmissä asia on herättänyt ymmärrettävästi katkeruutta. Ylilyöntejä on nähty kummaltakin puolelta.
Yhden näkökohdan Inarinkin kiistaan toivat tässä kuussa arvovaltaisessa Science-lehdessä artikkelin julkaisseet suomalaistutkijat. Ryhmä muistuttaa, että samalla kun Suomen metsien suojelu on viime vuosina lisääntynyt, puuntuonti Venäjältä on kasvanut. Metsiensuojelun kannalta kehitys on ryhmän mukaan ollut todennäköisesti kielteinen.
paakirjoitus@kaleva.fi