Kouluja lakkautetaan jo liiankin nopeaan tahtiin. Kunnat etsivät säästöjä, kun kustannukset kasvavat muualla väestön ikääntyessä. Suvivirsi soi päättyneenä viikonloppuna viimeisen kerran Oulun läänin 14:ssä koulussa. Lapin läänissä luku oli vielä suurempi. Määrä on suurempi mihin viime vuosina on totuttu. Koko maassa koulujen lakkautukset ovat kiihtymään päin. Joka kylälle, josta koulu katoaa, kysymys on aina surullisesta uutisesta. Elävä koulu kertoo elävästä alueesta. Ikävimpiä lakkautukset ovat tilanteissa, joissa koulua ei suljeta selvästä pakosta, vaan kunnan säästötoimien takia. Tuore pohjoissuomalainen esimerkki poukkoilevasta päätöksenteosta nähtiin kuluneella viikolla Inarissa.
Inarin valtuusto päätti huhtikuussa, että Koppelon ja Menesjärven koulut jatkavat toimintaansa. Kesäkuun alussa, aivan ennen lukuvuoden päättymistä, valtuusto teki kuitenkin päinvastaisen päätöksen. Koulut päätettiinkin sulkea. Koulun kaikkien osapuolten kannalta on kohtuutonta tehdä ratkaisuja tällä tavalla. Jos koulu joudutaan lakkauttamaan, oppilailla, vanhemmilla ja opettajilla on oltava hyvissä ajoin tieto siitä, missä ja kuinka koulutyö jatkuu. Elleivät päättäjät kykene tekemään ratkaisuja ajoissa, ne pitäisi saman tien lykätä seuraavaan lukuvuoteen. Oulun läänissä kolmessa koulussa ratkaisut siirtyivät. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että lakkautuspaineet tuskin hellittävät ensi keväänä. Parhaillaan on meneillään viime vuosien kolmas suuri lakkautuspiikki. Ensimmäinen oli 1992, jolloin lama iski täysillä kuntiin. Toinen oli vuosina 1997-98. Syyt siihen olivat toisenlaiset: talous lähti tuolloin nousuun, mikä tarkoitti samalla muuttoliikkeen vilkastumista. Monet lapsiperheet saivat työtilaisuuksia muualta, ja niin väki väheni maaseudulta. Nyt kunnat ovat vaikeuksissa, kun väestö ikääntyy. Sosiaali- ja terveyskulut painavat päälle, ja talous on muutenkin tiukoilla. Tässä tilanteessa monet koulut ovat liipaisimella — ehkä useammat mihin oppilasmäärän kehitys normaalisti antaisi aihetta. Lapset ovat tavallaan sijaiskärsijöitä, kun kunnan talous kompuroi. Niin Oulun läänissä kuin koko Suomessa vain neljännes kunnista on määritellyt selvät perusteet, milloin koulu lakkautetaan. Muut toimivat tapauskohtaisesti, mikä jättää kiistoille vielä enemmän sijaa.
Oppilaille koulun lakkautus ei ole aina yksinomaan huono asia. Pienessä ja supistuvassa koulussa oma ikäluokka saattaa olla jo aivan liian pieni opetukseen, peleihin ja leikkeihin, ja isomman koulun opetus voi olla monipuolisempaa. Ehto on silti ainakin se, että koulumatkat pysyvät kohtuumittaisina. Kun kunnat säästävät myös koulukyytien järjestelyissä, tuloksena saattaa olla sääntöjen ja kohtuuden rajoja hipovia matka-aikoja. Koulumatkojen raja on 2,5 tuntia alle 12-vuotiailla ja kolme tuntia sitä vanhemmilla. Osissa Lappia tämä saattaa jo ylittyä, ja pitkiä matkoja on Oulun läänissäkin. Koulukuolemien aalto on siirtynyt Oulun läänissä Kainuusta ja Koillismaalta kohti eteläisiä alueita, joissa kouluja on yhä varsin tiheässä. Siellä on paineita edessä lähivuosinakin. Odotuksissa on, että viiden lähivuoden aikana kouluja katoaa läänistä noin kymmenen vuodessa. Ikäluokat ovat pienenemässä, ja osittain tämä kehitys on väistämätöntä. Silti etenkin niissä kunnissa, jotka ovat jotenkin Oulun seudun kasvun vaikutuspiirissä, lakkautuskynnyksen pitäisi olla hyvin korkealla. On odotettavissa, että tulevaisuudessa yhä useampi lapsiperhe suuntaa Oulusta kohti maaseutua, vaikka työmatka pitenisikin. Kannattaa varoa hätiköityjä päätöksiä.