Yleiseen oikeustajuun ei mahdu se, että rikollinen pääsee kuin koira veräjästä seksuaalirikoksissa, varsinkaan lapsiin kohdistuvissa tapauksissa.
Oulun käräjäoikeus tuomitsi viime perjantaina 29-vuotiaan alaluokkien opettajaksi opiskelevan miehen yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen useista lapsiin kohdistuneista, sukupuolisiveellisyyttä loukanneista teoista.
Mies sai tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä ja kuvan hallussapidosta. Kysymys ei ollut yhdestä teosta tai kuvasta, vaan vuosia jatkuneesta rikollisesta toiminnasta. Miehen todettiin lähettäneen verkon kautta eteenpäin ainakin 315 videota ja 2 752 kuvatiedostoa, jotka sisälsivät lapsipornoa.
Kuvissa pienet pojat olivat alasti tai vähäpukeisia. Materiaali sisälsi poikien keskinäistä tai aikuisten kanssa harjoittamaa seksuaalista kanssakäymistä. Lisäksi joukossa oli raakaa lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Hyväksikäyttörikokseen liittyneet yksityiskohdat olivat niin erityislaatuiset, ettei niistä tuomioistuimen mukaan voi kertoa julkisuudessa enempää. Vaikka syytetty auttoi poliisia rikoksiensa paljastuttua niiden selvittämisessä, vuoden ehdollinen tuomio on käsittämättömän alhainen. Olkoonkin, että tekijä oli ensikertalainen.
Kansalaisten oikeustajuun ei mahdu millään se, että seksuaalirikosten tuomiossa liikutaan yleisemminkin koko ajan rangaistusasteikon alarajalla. Tässäkin tapauksessa laki olisi antanut mahdollisuuden jopa kuuden vuoden ehdottomaan vankeuteen.
Tuomioistuimet jakavat naisten raiskauksista, lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä sekä muista sukupuolisiveellisyyttä loukkaavista teoista lähes poikkeuksetta tuomioita, joka ovat lähempänä asteikkojen lievintä rangaistusta kuin sen yläpäätä.
Mikä estää tuomioistuinlaitosta ottamasta käyttöön asteikkoa koko laajuudessaan?
Törkeimmistä teoista tulee jakaa kovimmat rangaistukset. Vaikka teosta epäilty auttaisikin rikostensa selvittämisessä, hänen tekojaan tulisi tarkastella eniten sillä perusteella, millaisia ne ovat olleet.
Oulun lapsipornotapauksessakin syyttäjä lähti tekijän tekemisiin suhteutettuna liikkeelle kovin alhaisesta vaatimuksesta. Hänhän esitti syytetylle vuoden vankeutta tai ehdollista sekä oheissakkoja.
Rangaistusasteikot on tehty sitä varten, että niitä käytetään koko laajuudessaan tekojen mukaan. Tarvittaessa täytyy antaa myös enimmäisrangaistuksia.
Jos rangaistukset jäävät jatkuvasti tietyntyyppisissä rikoksissa asteikon puolivälin lievemmälle puolelle, ei ole ihme, että se herättää kysymyksiä ja heittää oudon varjon tuomioistuinten ympärille. Lievä rangaistustaso voi myös alentaa rikoksentekokynnystä.
Raiskaukset, lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ja monet muut seksuaalirikokset ovat raakoja rikoksia. Usein kysymys on toisten fyysisestä ja henkisestä alistamisesta, väkivallasta ja nöyryyttämisestä.
Tällaisten rikosten tekijöitä ei pidä kohdella silkkihansikkain. Teon moitittavuuden tulee näkyä tuomiossa. Laki on tunnetusti niin kuin se luetaan. Rikosasteikkojen käytössä se kannattaisi lukea kokonaan.