Helsinki Pikku-Marjaan iskee kateus, sillä Tuulikki-serkku on saanut uusia hienoja vaatteita. Kyynelten lomassa Marja kysyy kiihkeästi äidiltään:
- Sano, mikä on tärkeämpää kuin vaatteet!
1940-luvulla äidin päiväkirjaansa merkitsemä tapaus huvittaa taiteilija Marja Sunaa.
- Äiti yritti selittää, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita, mutta ei se mennyt perille. Olin jo silloin tosi turhamainen, tunnettu muotoilija naurahtaa.
Ilman tuota turhamaisuutta Sunasta tuskin olisi tullut sitä, mitä hän nyt on. Arvostettu ja monipuolinen taiteilija, jonka ansioluettelolle ei löydy alalta vertaista. 72-vuotiaan Sunan yhä jatkuva ura alkoi yli 50 vuotta sitten. Hän oli vaatesuunnittelijana muun muassa Herralan palveluksessa sekä suunnitteli esimerkiksi Luhdalle, Turolle ja neuleistaan tunnetulle Silolle, kunnes Armi Ratialta vuonna 1979 tuli kutsu siirtyä Marimekon leipiin.
Vuoden muotitaiteilijaksi 1998 valittu Suna on ollut teollisuuden palveluksessa suunnittelijana harvinaisen pitkään ja ehtinyt nähdä niin kotimaisen vaateteollisuuden loiston kuin romahduksenkin.
- Kun on aloittanut 1950-luvulla ja on yhä tässä, niin siinä on aikamoinen näköalapaikka, Suna tuumii hiljattain ilmestyneessä elämäkerrassaan.
Pirkko Vekkelin kirjoittama teos kertoo lahjakkaan taiteilijan elämänvaiheita kulttuurikodin lapsuudesta aina hänen uusimpiin aluevaltauksiinsa saakka. Vekkeli oli Sunan oppilas, kun tämä opetti vaatesuunnittelun ammattiaineita Taideteollisessa oppilaitoksessa 1960-luvun lopussa.
Elämäkerta julkistettiin ja Sunan näyttely avattiin keskiviikkona Helsingissä Galleria Uusitalossa.
Elämänutelias
Selkeästä ja ajattomasta tyylistään tunnettu Suna pyrkii jatkuvasti uudistumaan. Esimerkiksi jokaiseen näyttelyynsä hän on tehnyt uuden avauksen.
- En halua olla retroihminen ja esitellä vain sitä, mitä tiettyyn pisteeseen mennessä olen saanut aikaiseksi, hän perustelee.
Heittäytymisestä oli kyse myös vuonna 2003, kun Suna lähti Marimekosta ja jättäytyi vapaaksi taiteilijaksi. Hän oli löytänyt paperitaiteen ja korusuunnittelun sekä alkanut tehdä lasitöitä. Tällä haavaa hän suunnittelee yhä hopeakoruja Kalevala Korulle ja on jatkuvasti innostuneempi metallitaiteesta ylipäätäänkin.
- En tunne koskaan olevani valmis, vaan olen jatkuvasti matkalla. Voisin kuvailla itseäni elämänuteliaaksi.
Suna sanoo kokevansa suunnatonta nöyryyttä ja onnea siitä, että on saanut työskennellä nimekkäissä yrityksissä ja löytänyt taitavia yhteistyökumppaneita. Työ on ollut myös pelastaja silloin, kun yksityiselämässä on ollut murheita.
- Negatiivisia ajatuksia voi pitää loitolla tekemällä sitä, mistä tuntee saavansa tyydytystä. Ajattelen myös niin, että menneisyyteen ei saa jäädä olemaan, sillä tässä päivässä on tulevaisuus, kaksi kertaa leskeksi jäänyt Suna sanoo.
Unelma päivässä
Jos Marja oli jo pienenä turhamainen, kyti hänessä myös kunnianhimo.
- Olisi hurjan hyvä pian päättää, miksi minä rupeaisin, kun minä tahdon viedä sen ihan täyteen täydellisyyteen saakka, tyttö sanoi äidin päiväkirjan mukaan.
Suna myöntää olevansa tietyllä tavalla perfektionisti. Työssä mikään ei synny helposti pelkän viivan piirtämisellä, vaan kaikki vaatii vääntämistä, kääntämistä ja alusta aloittamista.
- En pysty saavuttamaan täydellisyyttä, mutta unelmoin siitä. Ihmisellä täytyy olla unelma joka päivä.
Haaveet ja tavoitteiden asettaminen vaikuttavat Sunaan niin, ettei hän tunne rimakauhua tarttua uusiin asioihin. Vailla epäröintiä hän esimerkiksi alkoi tehdä taidetta tupakkapaperista.
- Jokin asia vain alkaa kiinnostaa, ja ryhdyn panostamaan siihen. Tämä on minun tapani katsoa ja käsitellä maailmaa.
Kuva 1: Pikkutytöstä alkanut kiinnostus vaatteisiin on Marja Sunassa yhä vahvana. Tärkeitä ovat myös korut, joita Suna käyttää runsaasti.