Uusi sisäisen turvallisuuden ohjelma on niin laaja, että se leviää käsistä.
Valtioneuvosto hyväksyi torstaina periaatepäätöksellään uuden sisäisen turvallisuuden ohjelman. Sen laadinta kuuluu hallitusohjelmaan. Ohjelmaa on valmisteltu avoimesti sisäministeriössä Kari Rajamäen johdolla, mutta suurtakaan huomiota ohjelma ei etukäteen saanut.
Tutustuminen ohjelman sisältöön antaa samalla vastauksen, miksi näin on. Ohjelma syleilee lähes kaikkea mahdollista tartuntataudeista opinto-ohjaukseen. Tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia riittää kymmenittäin, mutta niiden vieminen käytäntöön tapahtuu vasta myöhemmin, jos silloinkaan. Ohjelman arvoa vähentää sekin, ettei sen toteutukseen osoiteta ainakaan vielä rahaa. Toteutus maksaisi 150 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä.
Vaintalousrikollisuuden ja terrorismin torjuntaan liittyvien toimien rahoitus on mukana valtion ensi vuoden budjetissa. Muu jää päätettäväksi myöhemmin, ja pääosa aikeista on määrä toteuttaa jo olevilla resursseilla. Toisin sanoen moniin asioihin, joka tehtäisiin muutenkin, lyödään sisäisen turvallisuuden leima.
Suomea sanotaan ohjelmassa Euroopan turvallisimmaksi maaksi, ja se näkyy myös ehdotusten sisällössä. Sisäisen turvallisuuden käsite on maailmalla viime aikoina liitetty etenkin terrorismin ehkäisyyn. Uutisista ovat tulleet tutuiksi erilaiset terrorismin kulloistakin uhkaa kuvaavat värikoodit. Ihmisten kulkemisia ja tekemisiä valvotaan maailmalla yhä tiukemmin, ja jonkinlainen pelko on monessa maassa asettunut osaksi ihmisten arkipäivää.
Suomessa yletön pelko ei ole tarpeen. Terrorismin mahdollisuuteen on toki varauduttava missä tahansa, mutta Suomen sisäisen turvallisuuden ohjelmassa se voi onneksi olla vain yksi kohta muiden joukossa. Mitään pääosaa sillä ei tarvitse olla, eivätkä Suomen terrorismin ehkäisytoimet ole tätä ohjelmaa odottaneetkaan - vaikka asian nouseminen esiin maailmalla oli todennäköisesti päämotiivi laatia koko paperi. Välillä jopa puhuttiin suureellisesti oman sisäisen turvallisuuden ministeriön perustamisesta.
Mutta jos uudet ulkoiset uhat eivät pakota uuteen ohjelmaan, mikä sitten? Selvää vastausta tähän ei löydy. Jos kaiken lyöminen yksiin kansiin auttaa tehostamaan viranomaistoimintaa, suunnittelemaan kokonaisuutta paremmin ja siten kohentamaan kansalaisten turvallisuutta, hyvä niin. Silti sekin vaihtoehto on olemassa, että velvollisuus katsotaan hoidetuksi, kun ohjelma on laadittu.
Lähtökohta on sinänsä aivan oikea: sisäisessä turvallisuudessa on kysymys ennen muuta siitä, kuinka turvassa kansalaiset kokevat olevansa. Esimerkiksi perheväkivallan uhrit eivät voi kokea elävänsä turvallisissa oloissa. On paikallaan, että asia ymmärretään laajasti.
Kuitenkin voi kysyä, paljonko köyhyys, yksinäisyys ja työttömyys parantuvat toimenpide-ehdotuksilla, jotka ovat tämänkaltaisia: "Heikossa asemassa olevien työllistymisedellytyksiä parannetaan edelleen tehostetulla työllisyyspolitiikalla". Entä moniko jää kaatumatta, koska tasavallan hallituksen hyväksymä sisäisen turvallisuuden ohjelma suosittaa seuraavaa: "Vähennetään liukastumisten määrää"?
Toki moni ehdotus voi todella lisätä kansalaisten arkiturvallisuutta. Se vain edellyttää, että asiat viedään käytäntöön, kun niitä ensin on ohjelman mukaan tehostettu, selvitetty ja tutkittu. Vaikein vaihe on edessä, ja elleivät aikeet ala muuttua todeksi, ei koko ohjelman laatimisesta ole juuri muuta hyötyä kuin se, että yksi hallitusohjelman lupauksista tuli näin täytetyksi.