Muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan vammaiset henkilöt ovat Suomessa harvemmin töissä kuin muualla Euroopassa. Tieto on yllättävä, sillä vallitseva käsitys lienee, että Pohjoismaihin kuuluvassa Suomessa myös vammaisten asiat olisivat keskimääräistä paremmalla tolalla.
Erityisen heikosti työllistyneitä ovat kehitysvammaiset. Suomessa elää noin 25 000 työikäistä kehitysvammaista. Kehitysvammaliiton mukaan yli 3 000 heistä kykenisi palkkatöihin, mutta niitä tekee vain 400–500 henkilöä (Kaleva 3.4.)
Heikkoa työllistymistä ei selitä vain yleinen työllisyystilanne. Taustalla on muitakin syitä.
Kehitysvammaisista ihmisistä erilaisia työtehtäviä tekee toki paljon suurempi joukko kuin alle puolentuhatta palkkatyössä käyvää. Esimerkiksi kuntien järjestämissä vammaisten työllisyyspalveluissa on noin 15 000 ihmistä, muun
muassa päivätyökeskuksissa.
Vammaisten ihmisten mahdollisuus tehdä työtä vaihtelee. Selvää kuitenkin on, että iso joukko suomalaisia kehitysvammaisia ei nyt tee sellaista työtä, jota he kykynsä ja taitonsa puolesta voisivat tehdä. Jos oikeus työhön ei toteudu terveidenkään suomalaisten kohdalla, vielä heikommin se toteutuu kehitysvammaisten kohdalla.
Vähäinen ei ole myöskään niin sanottuun avotyöhön liittyvä ongelma. Tällä hetkellä parituhatta suomalaista kehitysvammaista henkilöä tekee tavanomaisia töitä tavallisilla työpaikoilla mutta ei saa palkkaa vaan työosuusrahaa. Sen suuruus on enintään 12 euroa päivässä.
On erinomaista, jos kehitysvammainen pääsee avotyön kautta työhön kiinni. Silti sen periaatteen, että samasta työstä maksetaan sama palkka, pitäisi koskea myös kehitysvammaisia. Todennäköisesti nykyinen käytäntö on tulevaisuudessa melkoinen kummastelun aihe.
Asiassa on hallinnollinen jarru. Kun valtaosa kehitysvammaisista ihmisistä saa työkyvyttömyyseläkettä, he eivät voi ansaita kuin vajaat 750 euroa kuussa menettämättä eläkettään. Jos palkka uhkaa nousta tuon summan yli, joudutaan lyhentämään työaikaa. Tilanne ei varmasti ole mielekäs työntekijän eikä työnantajan näkökulmasta.
Tuoreen selvityksen mukaan kehitysvammaisten työllistymisen tiellä on myös kovia asenteellisia esteitä. Työnantajien näkökulmasta kehitysvammaiset ihmiset ovat mielenterveyskuntoutujien ohella vähiten haluttua työvoimaa.
On kuitenkin merkkejä asenteiden muutoksesta. Hyvä esimerkki on K-kauppiasliiton muutaman vuoden takainen kampanja, jonka tuloksena kehitysvammaiset ovat löytäneet palkkatöitä kaupan alalta. Nyt myös Kehitysvammaliitto on aloittanut oman kampanjansa.
Tutkimuksen mukaan kehitysvammaisia henkilöitä palkanneiden työnantajien kokemukset työntekijöistään ovat myönteisiä. Nämä ovat esimerkiksi yleensä hyvin sitoutuneita työhönsä.
Kehitysvammaiset työntekijät parantavat myös työpaikan julkista kuvaa. Kun yritys kantaa yhteiskuntavastuutaan, se saa myös
asiakkaidensa arvostuksen.