Osa poliitikoista on huolissaan suomalaisten EU-kriittisyydestä. Puolueiden kannatuslukemista voi lukea, ettei EU-vastaisuus laajasti kansaa sytytä.
Suomalaisten suhtautuminen Euroopan unioniin on viime aikoina noussut keskusteluun useammankin kerran. Kipinöitä kannanottoihin ovat antaneet ennen kaikkea mielipidemittaukset, joita muun muassa unioni itse teettää puolivuosittain. Niiden sanoma on ollut monille pettymys: EU-kriittisyys näyttää kasvavan. Tämän kuun alussa julkistettu eurobarometri kertoi, että 26 prosenttia suomalaisista pitää EU-jäsenyyttä huonona asiana. Viime syksystä lukema nousi muutaman prosenttiyksikön.
Useiden puolueita edustavien suomalaispoliitikkojen ohella asiasta kantoi huolta Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, joka piipahti Suomessa torstaina. Barroso huomautti puheenvuorossaan Porissa muun muassa, että poliitikkojen pitäisi asiaintilan korjaamiseksi tuoda esiin unionin hyviä saavutuksia.
Barroso käsitteli EU-kriittisyyden syitä siksi, että eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén tätä häneltä pyysi. Barroso teki työtä pyydettyä ilmeisesti tuntematta kovin tarkkaan suomalaista asenneilmastoa. Suomalaisten EU-kriittisyys on nimittäin enemmän hokema kuin ongelma.
Parikin seikkaa puhuu sen puolesta, et-teivät suomalaiset ole niin jyrkkiä EU-kriitikkoja kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Tuoreimmasta eurobarometristäkin kannattaa kaivaa esiin muutakin kuin vain vastustajien prosenttiosuus. Sitä paitsi terve kriittisyys on aina paikallaan.
Hyvänä asiana Suomen jäsenyyttä piti nimittäin 39 prosenttia vastaajista. Tämän perusteella Suomi on pikemminkin EU-myönteinen kuin EU-kielteinen kansakunta. Jälkimmäiseen joukkoon suomalaisia ei kannata väen vängällä sijoittaa vain sen perusteella, että joka neljäs vastaantulija nyrpistää unionille nenäänsä. Saman tutkimuksen mukaan kolmannes suomalaisista edustaa EU-suhteessaan siltä väliltä -kantaa. Kielteisten leiriin ei heitäkään voi luontevasti sijoittaa, jos ei myönteistenkään.
Toinen seikka, joka panee epäilemään suomalaisten EU-vastaisuuden syvyyttä ja laajuutta, on puolueiden kannatuslukemat. Suomessa on kaksi puoluetta, jotka selvästi pyrkivät profiloitumaan nimenomaan EU-vastaisina. Toinen on Perussuomalaiset, jonka puheenjohtajan Timo Soinin euroherrojen pilkalle on viime kuukausina tullut julkisuutta paljon yli sen, mikä on pienpuolueen johtajan näkemysten todellinen painoarvo. Toinen samalla apajalla onkiva puolue on Itsenäisyyspuolue eli entinen Vapaan Suomen liitto. Puolueiden kannatuslukemat kertovat niiden sanoman saamasta kaikupohjasta: Perussuomalaisten kannatus oli tuoreimmassa HS-gallupissa 2,2 prosenttia, ja Itsenäisyyspuolue jäi samassa mittauksessa tyystin näkymättömiin. Ei näytä kovin kiihkeältä unionin vastustukselta.
EU-asenteista huolestuneet poliitikot ovat oikeilla jäljillä siinä, että suomalaiset ovat EU-kielteisempiä kuin useimpien muiden jäsenmaiden kansalaiset. Olisi kuitenkin kiinnostavaa nähdä tutkimustulos siitä, kuinka moni suomalainen todella haluaisi, että Suomi eroaisi unionista. Luku ei luultavasti olisi järin suuri.
Voi myös sanoa, että sopiva määrä EU-kielteisyyttä on unionin etu. Se pakottaa EU-päättäjät laskeutumaan lähemmäksi kansaa ja piiskaa heitä ratkaisuihin, jotka parantavat konkreettisesti myös tavallisten kadunmiesten elämää. Tässä unioni on jo terhistäytynyt, mitä osoittavat esimerkiksi kännykkäpuheluiden ja lentolippujen hintojen läpinäkyvyyteen liittyvät toimet.