Uusi eduskunta ja hallitus päättävät aikanaan, vähennetäänkö presidentin valtaa vuoden 2012 jälkeen. Asiasta on kuitenkin syytä keskustella hyvissä ajoin.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on noteerannut presidentin valtaoikeuksista virinneen keskustelun ja on siitä huolissaan. Halosen tämän päivän Kalevassa ilmaisema huoli on ymmärrettävä; kukapa nyt lähtisi vapaaehtoisesti vähentämään edustamansa instituution valtaa.
Halosella on täysi oikeus ja velvollisuuskin puolustaa presidentin valtaoikeuksia, mutta hän tuntuu hätäilevän suotta. Kukaan ei ole vakavissaan esittänyt ainakaan toistaiseksi, että presidentin valtaoikeuksiin kajottaisiin hänen virkakaudellaan. Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat sopivat sinänsä kyseenalaisella tavalla ennen presidentinvaaleja, ettei presidentin valtaan kosketa kuusivuotiskaudella.
Epävirallinen sopimus on voimassa kunnes toisin päätetään.
Perustuslain muutos on aina huolellista harkintaa vaativa prosessi. Pitkää keskustelu- ja valmisteluaikaa tarvitaan muun muassa siksi, että näin estetään perustuslain muutoksen kytkentä seuraaviin presidentinvaaleihin, tiettyihin henkilöihin ja puolueiden taktisiin vaalilaskelmiin. Jos presidentin asemaan halutaan kajota, muutos on syytä valmistella silloin, kun seuraavan presidentin nimeä ei vielä tiedetä. Juuri nyt on sellainen tilanne, koska varmaa on vain se, että Halosen kausi päättyy 2012.
Ensi maaliskuussa valittavan uuden eduskunnan ja sen tuloksen pohjalta muodostettavan uuden hallituksen tehtävänä on miettiä, halutaanko valtionpään valtaa vähentää nykyisestä ja tehdä hänestä edustuksellinen keulakuva. Mitä aiemmin ja avoimemmin keskustelua perustuslain uudistustarpeesta käydään puolueissa, sitä parempi. Tällaista keskustelua ei kenenkään tule yrittää estää -- ei edes presidentin.
On realiteetti, että puolueiden haluja kaventaa presidentin roolia vähentää tietoisuus kansan laajasta tuesta vahvalle presidentti-instituutiolle. Toiseksi mitä paremmat menestymisen mahdollisuudet jokin puolue katsoo omalla presidenttiehdokkaallaan olevan, sitä penseämmin se suhtautuu presidentin vallan riisumiseen.
Halonen jatkaa keskustelua siitä, missä vaiheessa Suomen tulisi ratifioida poliittisessa pakastimessa oleva Euroopan unionin perustuslaki. Hänestä eduskunnan ja hallituksen sekä presidentin näkemyseroa on paisuteltu. Mielipide-ero koskee lähinnä ratifiointiaikataulua, mutta kun keskeiset valtioelimet ovat näin tärkeästä periaatteesta eri mieltä, kyseessä ei ole aivan vähäpätöinen asia.
Halonen sysää nyt oikeutetusti aikatauluvastuun eduskunnalle. Hän myös ottaa esille tähän asti vähälle huomiolle jääneen kysymyksen siitä, että jos EU:n perustuslaista aletaan neuvotella uudelleen, pienten jäsenmaiden voisi olla vaikea saada yhtä hyvää sopimusta. Presidentti tuntee myös perusteltua huolta siitä, että EU:sta ja sen perustuslaista voi tulla eduskuntavaaleissa ase unioniin kielteisesti suhtautuville. Juuri sitä monet poliitikot yrittävät.
Halosen haastattelu osoittaa, ettei perustuslaissa määritelty presidentin rooli unioniin liittyvissä asioissa ole läheskään ongelmaton. Pulmia liittyy etenkin Suomen edustukseen EU:n huippukokouksissa. Ongelmat voivat muuttua hankaliksi ja vaatia ratkaisua, jos EU:n perustuslaki tulee voimaan lähivuosina ja Eurooppa-neuvoston asema muuttuu ratkaisevasti. Halusipa Halonen tai ei, keskustelu presidentin asemasta jatkuu.