Kirjoittaja on Venäjän tiedeakatemian Eurooppa-instituutin Pohjois-Eurooppa-keskuksen johtaja. Hän oli Venäjän Suomen-suurlähettiläs 1992-96. Neuvostoaikana Derjabin kirjoitti nimimerkillä Juri Komissarov Suomen sisäpolitiikkaa ruotineita kirjoituksia, joita tutkittiin Suomessa hyvin tarkkaan ja jotka heijastelivat Moskovan Suomea koskeneita mielipiteitä.
Hälinä Martti Ahtisaarelle myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon ympärillä jatkuu. Venäjän tiedotusvälineet ja parlamentin jäsenet osoittivat melko harvinaista yksimielisyyttä arvostellessaan hyvin jyrkästi Nobel-komitean päätöstä ja itse Ahtisaaren persoonaa. Puhumattakaan Serbiasta.
Huomauttaisin kuitenkin, että Venäjän viralliset tahot noudattivat suurta pidättyväisyyttä tässä asiassa. Ulkoministeri Sergei Lavrov kieltäytyi millään tavalla kommentoimasta Nobel-komitean päätöstä. Hän huomautti vain, että palkinnon pitäisi olla vapaa politiikasta eikä siitä tarvitse tehdä poliittista asiaa.
Minulla ei ole aikomustakaan puolustaa Ahtisaarta - hän ei tarvitse puolustajaa. Mutta haluaisin tuoda julki omat, puhtaasti henkilökohtaiset ajatukseni.
Mielestäni on täysin perusteetonta väittää, että Nobelin rauhanpalkinto on annettu Ahtisaarelle "palkintona Kosovosta". Nobel-komitea perusteli päätöstään Ahtisaaren melkein 30-vuotisella toiminnalla rauhanturvatehtävissä eri puolilla maailmaa (Namibiassa, Indonesiassa, Irakissa, Pohjois-Irlannissa jne.).
Sanottakoon, että Nobel-komitean päätöksessä ei edes mainita Kosovoa. Myös itse palkinnonsaaja pitää tärkeimpänä saavutuksenaan toimintaa Namibian itsenäistymisen puolesta.
Jos puhutaan Ahtisaaren Kosovo-suunnitelmasta, olen varma siitä, että tässäkin tapauksessa Ahtisaari pyrki vilpittömästi edesauttamaan rauhanomaista ratkaisua Belgradin ja Pristinan välisessä kiistassa.
Ahtisaaren alkuperäinen suunnitelma vuodelta 2007 (Onkohan kukaan arvostelijoista muuten lukenut sitä tarkasti?) ei tähdännyt Kosovon erottamiseen Serbiasta, vaan oli suunnattu siihen, että Kosovolle myönnettäisiin erittäin laaja autonomia. Siinä ei mainita termiä Kosovon "itsenäisyys" eikä käsitettä tämän alueen "riippumattomuudesta" suhteessa Serbiaan. Siinä oli otettu huomioon serbivähemmistön laajat oikeudet.
Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu, ja syynä oli paljolti Moskovan ja Belgradin vastustus, sillä ne pitivät suunnitelmaa osoituksena Kosovon itsenäistymisestä de facto, mikä olisi voinut olla ei-toivottu ennakkotapaus.
Mikä siis jäi vaihtoehdoksi? Vain Kosovon täydellinen eroaminen Serbiasta. Oli nimittäin selvää, että niiden suhteet olivat kärjistyneet äärimmilleen ja että kosovolaiset ja serbit eivät olisi pystyneet enää elämään yhdessä yhden valtion rajojen sisällä (kuten eteläosseetit ja abhaasit elokuisten tapahtumien jälkeen eivät enää pysty rinnakkaiseloon Georgian kanssa).
En puolusta Kosovon albaanien julmia tekoja serbejä vastaan. Mutta mitä itse serbit tekivät? Ei ollut sattuma, että heidän sittemmin edesmennyt johtajansa ja meidän läheinen ystävämme Slobodan Milosevic joutui kansainvälisen tuomioistuimen eteen Haagissa.
Väitetään, että Ahtisaari oli vain väline Yhdysvaltain käsissä. Mutta samaahan voisi väittää myös YK:n pääsihteeristä Ban Ki Moonista tai Euroopan maiden johtajista, jotka lähettivät onnittelunsa Ahtisaarelle Nobel-palkinnon johdosta.
Eikö ihmisellä, joka on yli seitsemän vuotta hoitanut Kosovon ongelmaa, voi olla omaa näkemystä ongelman ratkaisusta? Muuten juuri tämä hänen näkemyksensä ei voinut olla helpottamatta Moskovaa tekemään muutama kuukausi myöhemmin omia päätöksiään Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäistymisestä.
En voi olla mainitsematta myöskään sitä, että aikoinaan serbisanomalehdissä ilmestyi väitteitä (joita jotkut Venäjän tiedotusvälineet uskoivat), että Kosovon albaanit olisivat maksaneet Ahtisaarelle hänen suunnitelmastaan 40 miljoonaa euroa.
Tuntien Ahtisaaren henkilökohtaisesti (hänen toimiessaan Suomen presidenttinä 1994-2000 olin Venäjän Suomen-suurlähettiläänä) sekä ottaen huomioon Suomen yleisesti arvostetun korruptiovastaisuuden olen aivan varma, että tämänkaltaiset väitteet ovat täyttä puppua. Muussa tapauksessa Suomen viranomaiset olisivat käynnistäneet tutkimukset - Suomessa entiset presidentitkään eivät ole vapautettu rikossyytteistä.
Lyhyesti sanottuna kohu, joka on nostettu Martti Ahtisaarelle myönnetyn Nobelin palkinnon ympärillä, on mielestäni täysin perusteetonta. Hänen mustaamistaan kaipaavat saisivat jo rauhoittua ja olla politikoimatta Norjan Nobel-komitean päätöksellä. Minä itse haluaisin liittyä onnittelijoiden joukkoon ja niiden joukkoon, jotka arvostavat korkealle suuren rauhantekijän työtä.
Juri Derjabin