Keskustelu ydinvoimasta käy yhä kovemmilla kierroksilla. Viimeisin ydinvoimakäänne liittyy ylijohtaja Taisto Turuseen, joka entisen kauppa- ja teollisuusministeriön lähettämänä istui teräsyhtiö Outokummun hallituksessa, kun yhtiö teki päätöstä ydinvoimayhtiö Fennovoiman perustamisesta.
Pyhäjokelainen ydinvoimaa vastustava kansanliike Pro Hanhikivi teki Turusesta kantelun oikeuskanslerille, joka olisi ilmeisesti aloittanut asian selvittämisen myös omatoimisesti.
Ja selvittäähän Turusen mahdollinen esteellisyys täytyy. Ennen kuin eduskunta ottaa kantaa, pitää tämänkaltaisten epäilyjen olla poissa päiväjärjestyksestä.
Olipa Turunen lopulta jäävi tai ei, pahaan paikkaan paljastui yksi hallinnollinen hölmöily. Eduskunnan pitäisi kesällä tehdä suuri energiapäätös. Aikaa pitäisi käyttää aidosti sen miettimiseen, rakentaako Suomi energiatulevaisuuttaan ydinvoiman vai jonkin muun energiamuodon pohjalle.
Keskustelu takertuu lillukanvarsiin. Edelleen on ratkaistava, miten tyydyttää kasvava energiantarve, miten korvata tuonti ja millä korvata käytöstä poistuva voimalakapasiteetti.
Jääviyskeskustelu ja yhden virkamiehen mahdollisen jääviyden toteaminen ei poista pöydältä yhtäkään mainituista kolmesta kysymyksestä.
On suorastaan kammottavaa, jos päätöstä ei saada aikaan selkeästi sen väliltä, rakennetaanko ydinvoimaa vai ei, vaan ratkaisu syntyy tai vesittyy juridis-hallinnollisen porsaanreiän vuoksi.
Syyttävä sormi osoittaa lujasti kohti elinkeinoministeri Mauri Pekkarista. Hallitus otti käytännöksi jo vuosia sitten sen, että markkinaehtoisesti toimivien valtionyhtiöiden hallituksissa valtion edustaja toimii kuten muutkin hallituksen jäsenet eli edustaa kaikkia osakkeenomistajia johtotähtenään yhtiön etu -- ja vain se.
Samoin jo vuosia sitten on sovittu käytännöksi, että virkamies ei osallistu omalla toimialueellaan valmisteluun saatikka päätöksentekoon, mikäli toimialueen asiat menevät päällekkäin sen yrityksen kanssa, jonka hallituksessa virkamies istuu.
Vakavasti näyttää siltä, että Turusen kohdalla päällekkäisyys toteutuu. Hän on korkea virkamies, jota luonnehditaan kelpo asiantuntijaksi energiakysymyksissä. Hän oli Pekkarisen alainen virkamies ollessaan Outokummun hallituksessa, mutta ei jättänyt osallistumasta toimialueensa asioiden valmisteluun.
Elinkeinoministeriksi muuttunut Pekkarinen esitti torstaina ydinvoimalupaa Fennovoimalle. Voi vain ounastella, miten pohjoisessakin toimivat ydinvoimaa vastustavat ryhmät moisesta vauhkoontuvat.
Syntynyt keskustelu nostaa lisäksi jälleen esiin sen kysymyksen, miksi valtion ylipäätään on omistettava pörssiyhtiöitä. Tätäkään törmäystä ei olisi tullut ilman Outokumpu-omistusta. Hyöty omistamisesta on kyseenalainen, jos omistus vaikeuttaa päätöksentekoa joko yrityksessä itsessään tai virkamiehen toimintaa omassa ministeriössään.