Suomi voi ajautua EU-kansanäänestykseen kiireessä ja muiden esimerkin paineessa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen ilmoitti ensimmäisenä ministerinä selkeästi käsityksensä, olisiko Suomessa järjestettävä kansanäänestys EU:n perustuslaista. Pekkarinen perusteli myönteistä kantaansa sillä, että perustuslaki muuttaa "kiistatta" EU:n luonnetta.
Pekkarisen kannanotto oli pienoinen poliittinen pommi. Se todennäköisesti yllätti myös pääministeri Matti Vanhasen, joka teettää parhaillaan virkamiestyönä "perusteellista selvitystä" siitä, muuttaako uusi perustuslaki unionia ratkaisevalla tavalla vai ei. Heti huippukokouksen jälkeen Vanhanen tosin jo huomautti alustavana kantanaan, ettei kansanäänestystä tarvittaisi ja ettei perustuslaki muuttaisi olevaa unionin luonnetta ratkaisevasti. Se oli ilmeisen kova pala keskustan johtajille.
Sittemmin Vanhanen on tyytynyt vain lupaamaan oman lausuntonsa asiasta lähiviikkoina. Sitä ennen pääministeri haluaa tietää virkamiestyön tulokset. Kun jotkut näyttävät kiirehtivän, on hyvä, ettei pääministeri hätäile.
Muut ministerit ovat sentään malttaneet mielensä ja katsoneet parhaaksi, että asiassa edetään pääministerin linjan mukaan; ensin selvitetään ja sitten keskustellaan hallituksessa. Ministeri Pekkarinen asetti avoimella ulostulollaan pääministerin ja keskustan puheenjohtajan hankalaan välikäteen.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja huomautti jo kesäkuussa, ettei kansanäänestykseen ole perustuslaillista tarvetta. Sopimus on kuitenkin hänestä niin hyvä, että sen voisi alistaa kansanäänestykseen. Tuomioja on valmis pitämään esillä hyväksyvää kantaansa, mutta Pekkarista varovaisemmin. Presidentti Tarja Halonen ei ole kertonut kantaansa, eikä asia hänelle kuulukaan. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari taas arvosteli hallitusta "vetäytymismielialasta" ja kannattaa äänestystä uuden Eurooppa-hengen luomiseksi.
Tällä vauhdilla Suomi voikin ajautua kansanäänestykseen muiden maiden esimerkin, kiirettä pitävien poliitikkojen ja kansalaismielipiteen paineessa. EU-asiantuntija, professori Esko Antola puhui jo dominovaikutuksesta. Europarlamentaarikko Alexander Stubb kuvaili Pekkarisen aikaan saamaa tilannetta huomauttamalla, että pullon henki on nyt irti, ja sitä on vaikea panna takaisin. Jos tämän jälkeen hallitus päättäisi, ettei kansanäänestystä järjestetä, se näyttäisi kansan mielipiteen vähättelyltä. Poliittiselle johdolle tuleekin aina vain vaikeammaksi perustella, miksei kansa saisi äänestää.
Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat kansanedustajat tekemään päätöksiä puolestaan. Hallituksen ja eduskunnan olisikin kannettava vastuunsa myös EU:n perustuslain käsittelyssä. Piiloutuminen kansan selän taakse olisi vastuun kiertoa. Jos äänestys järjestettäisiin, tulos voisi olla katastrofaalinen, jos kansa ei vaivautuisikaan uurnille. Jos esimerkiksi vain kolmannes kävisi äänestämässä, se tuskin edustaisi koko kansan mielipidettä.
Jokaisen jäsenmaan on allekirjoitettava EU:n perustuslaki 29. lokakuuta mennessä. Perustuslaki tulee voimaan, kun kaikki maat ovat sen ratifioineet kahden vuoden kuluessa joko parlamentissa tai kansanäänestyksellä. Jos suomalaiset äänestäisivät ei, Suomi ajautuisi pienenä jäsenmaana hankalaan asemaan. Osaa ei helpottaisi tuolloin yhtään se, että Suomi joutuu EU:n puheenjohtajamaa vuoden 2006 jälkipuoliskolla junailemaan perustuslakiprosessin loppuvaiheita. EU kyllä pysyy koossa, jos Suomen tapainen pieni jäsenmaa äänestäisi perustuslakia vastaan. Sen sijaan suuren jäsenmaan, esimerkiksi Britannian, kielteinen kanta veisi unionin kriisiin.
Kansanäänestys järjestetään Suomessakin, jos poliitikot niin kerran haluavat. Kiire ei ole nyt kuitenkaan paikallaan.