Sanonta loppu hyvin, kaikki hyvin sopii huonosti Oulun yliopistolla nähtyyn outoon näytelmään humanistisen tiedekunnan asemasta ja sitä koskevista säästöistä. Asiat on ratkaistu ja saatu loppuun, mutta tällaisten vaiheiden jälkeen kaikki ei voi hetkessä muuttua hyväksi.
Säästöt johtuvat koko yliopiston kireäksi muuttuneesta taloustilanteesta, mutta tiedekuntaa koskeva pohdinta toi asialle aivan uuden sivujuonteen.
Neuvotteluissa on nyt päätetty, että humanistista tiedekuntaa kehitetään jatkossakin osana Oulun yliopistoa. Merkillisintä kaikessa on, että tästä itsestäänselvyydestä piti edes keskustella, mutta se kuvastaa tunteiden kuohuntaa. Ajatus tiedekunnan liittämisestä osaksi Lapin yliopistoa taisi lopulta olla pelkkä heitto ilmaan, mutta se ainakin takasi huomioarvoa asialle.
Paljonko tämä kuvio - jossa aloite ei tullut Rovaniemeltä - paransi Oulun ja Lapin yliopistojen suhteita, on asia erikseen. Tosiasiahan on, että molemmat yliopistot yhteensä muodostavat Pohjois-Suomeen loistavan kokonaisuuden, mutta erikseen ne jäävät vähän yksipuoliseksi. Sitä paitsi Oulun yliopiston julkikuva on muodostunut kovin teknologiapainotteiseksi, kuudesta eri tiedekunnasta huolimatta.
Humanistien siirtyminen Lapin alaisuuteen oululaisen budjettikiistan vuoksi olisi antanut huonoimman mahdollisen lähtökohdan tulevaisuuden työskentelylle. Aivan toinen seikka on, että vaikka pohjoisen kaksi yliopistoa tekevät jo nyt monessa asiassa hyvää yhteistyötä, niiden kanssakäymisen kaikkia mahdollisuuksia tuskin on hyödynnetty.
Tiedekunnan siirtoajatuksen kaatuminen lyhyeen oli hyvä asia, mutta keskustelu oli myös oire jostain muustakin kuin vain nyt ajankohtaisista säästötavoitteista. Ainakin osalla humanistisen tiedekunnan väkeä näyttää olevan sisäänrakennettua epävarmuutta omasta asemastaan Oulussa, ja se pitäisi pystyä hälventämään yliopiston omin toimin.
Tiedekunta ei ole mikään pelkkä "pehmeä" lisäke, vaan tieteenaloineen oleellinen ja tärkeä osa sekä yliopistoa että sen myötä kaupunkia, ja sellaisena sitä tulee kaikin keinoin kehittää.
Samalla on selvää, että yliopiston kaltaisessa laitoksessa yleistä säästökuuria, tai kuten termi kuuluu, "sopeuttamisohjelmaa" ei voi ajaa läpi aivan yksinkertaisesti. Kaikki vartioivat yleensä mustasukkaisesti omia reviirejään. Yliopiston johdolle on suuri haaste saada kaikki uskomaan, että jokaista kohdellaan tasapuolisesti vaikeassakin taloustilanteessa.
paakirjoitus@kaleva.fi