Tulopoliittisten neuvottelujen eilen jatkuessa olivat osapuolet edelleen yhtä mieltä siitä, että työllisyyttä ja talouden vakautta tukevaan sopimukseen vakavasti pyritään. Näin siitä huolimatta, että uusikin yrittäminen on ollut tuloksiltaan toistaiseksi laihan sorttista ja sopu pahimmasta riitakysymyksestä, irtisanomisrahasta on jäänyt vielä toistaiseksi löytymättä.
Läpimurtoja ei ole syntynyt, mutta edellisen yön neuvotteluissa edettiin ulkomaisen työvoiman työehtojen valvontaa ja luottamushenkilöiden aseman parantamista koskevissa kysymyksissä. Neuvottelujen luonne muuttui, paikallaan junnaamisen sijaan asioissa päästiin jo selvästi eteenpäin.
Kaikkien kolmen palkansaajakeskusjärjestöjen hallitukset ovat koolla tänään illan suussa. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen asetti maanantaina tavoitteeksi, että ratkaisun on oltava näihin kokoontumisiin mennessä valmiina. Tulevaa viikonloppua sopimuksen rakentamiseen ei hänen mielestään enää tuhrattaisi.
Toisin näyttäisi kuitenkin olevan käymässä. Aikataululinjaus palkansaajapuolella kuuluu nyt, että tänään kokoonnutaan hallitusten voimin tarkkailemaan neuvottelujen etenemistä ja tekemään mahdollisesti päätöksiä tupoponnistuksen jatkamisesta.
Eduskunnan aikataulussa on tiukan paikan tullen mahdollista pysyä tinkimällä aikaa ammattiliittojen soveltamisneuvotteluilta. Siihen varattiin alkuperäisen kaavailun mukaan ja liittojen vaatimuksesta kolme viikkoa. Viikon vaihteen jälkeen sopimuksen liittokohtaisten soveltamisneuvottelujen käyntiin on aikaa vielä kaksi viikkoa jäljellä.
Tupousko elää
teollisuusliitoissakin
Tupouskoa on edelleen myös STTK:n teollisuusliitoissa, kertoo keskusjärjestön suurimman teollisuuden jäsenliiton, Toimihenkilöunionin puheenjohtaja IlkkaJoenpalo. "Emme ole suinkaan menettäneet toivoamme, käymme neuvotteluja vakavalla mielellä."
Siihen Joenpalo ei kuitenkaan jaksa uskoa, että kuntasektorin palkkojen jälkeenjääneisyys mahdollisesti syntyvään ratkaisuun liittyen nyt korjataan. Hän kertoo ymmärtävänsä kuntasektorin palkkojen suhteellisen jälkeenjääneisyyden, mutta lähtevänsä myös siitä, että työsuhteen vakaudellakin on oma hintansa.
"Sillä tiellä ei voida iän kaiken jatkaa, että jo nyt huippukorkeaa verotustamme vain jatkuvasti kiristetään. Kyllä kehitystä täytyy tapahtua tuottavuuden paranemisen kautta."
Ilkka Joenpalo kokee, että kuntasektorin palkkaongelma laukeaa luontaisen kehityksen tuloksena kuuden seuraavan vuoden aikana. Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja näihin tehtäviin ei löydetä riittävästi tekijöitä, on pakko paneutua vakavasti tuottavuusongelmaan, hän sanoo.
"Palkkapotin jakajien määrä vähentyessä jälkeenjääneisyyden ongelmakin ratkeaa. Kyllä kuntasektorin palkkapotin kasvattaminen tässä tilanteessa tarkoittaa ilman muuta veroasteen kiristämistä."
Päällimmäinen arvioni ja ajatukseni kulkee niin, että keskitetty ratkaisu on yhtä paljon yritysten ja palkansaajien sekä koko yhteiskunnan yhteinen asia, hengissä pysymisen ja kilpailukyvyn säilyttämisen edellytys, Joenpalo sanoo.
Muutosturvarahasta
periaatekysymys
Valitettavasti kiista muutosturvarahasta on ehtinyt lipsahtaa jo periaatetasolle, josta irti ponnistaminen on sen vuoksi, "jos ei nyt mahdotonta, niin varmasti kovin vaikeaa", TU:n puheenjohtaja pohtii.
Joenpalo kertoo edustavansa tässä nimenomaisessa kysymyksessä hiukan erilaista, pehmeämpää näkemystä kuin SAK ja myöskin oma keskusjärjestö STTK.
Malli, jota itse olen mietiskellyt tarvittaisiin ensi hätään lähinnä niihin tilanteisiin, kun yrityksiä siirrellään paikkakunnalta tai maasta toiseen parempien etuisuuksien perässä henkilöstön kohtalosta piittaamatta, hän kuvaa. "Ja myös sellaisiin yrityskauppoihin, joissa markkinoilta ostetaan pois kilpailijoita ja jotka johtavat jatkossa väen irtisanomisiin."
"Tästä on olemassa monia huonoja esimerkkejä erikoisesti ulkomaiseen omistukseen joutuneista yrityksistä. Ensin on saatettu mennä paikkakunnalta toiselle sijoituskuntia kilpailuttaen ja sitten muutettu tuotanto pian pois maasta kokonaan."
Näihin tilanteisiin, joissa ratkaisut eivät perustu yrityksen kannattavuuteen, tarvitaan irtisanomisrahaa, hän sanoo. "Suomessa henkilöstön irtisanominen on helpompaa kuin EU-alueella yleensä ja sen vuoksi meillä on jatkossakin vaara jäädä soittelemaan toista viulua."
Ilkka Joenpalo muistuttaa, että meillä on harmonisoitu jo monia toimintoja ja vaadittu muun muassa verotuksen harmonisoimista EU:n suuntaan. Kun työntekijöiden irtisanominen on meillä helpointa, on tietysti perusteltua esittää ja vaatia, että harmonisointia tapahtuu myös tässä suhteessa, hän kokee.
Jos työnantajaliitoissa on tahtoa ja asia oikein niille esitetään, on muutosturvaongelmassa mahdollista ottaa nyt yhteisymmärryksessä ensi askeleita, Joenpalo uskoo. Hän korostaa, että järjen käyttö on tätäkin ongelmaa ratkottaessa sallittua.
"Kyllä minä sen ymmärrän, että jos yritykseltä tilaukset ja sitä tietä työt loppuvat, ei henkilöstöä ole mahdollista pitää palkkalistoilla määräänsä pitempään. Kun suhdanteet heikkenevät, eikä työtä ole, ei siitä pidä yritystä vielä irtisanomissakollakin rangaista."
Joenpalon mielestä saattaisikin olla viisainta, että tupossa sovittaisiin nyt lähinnä siitä, että tässä asiassa jatkossa jossain mitassa edetään ja jatkaa keskustelua työryhmän puitteissa.
Jälkeenjääneisyys
on suhteellista
Kuntapalkollisille Ilkka Joenpalo viestittää, että palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamisvaatimusten oheen pitäisi rakentaa esityksiä myös siitä, miten ne rahoitetaan.
"Sellainen yhtälö ei toimi, että vaaditaan samaan aikaan sekä palkkojen korjaamista että verohelpotuksia."
Ongelma on muodostunut kuntapuolen perinteisestä käyttäytymismallista eli aina ja sitä mukaa kun työt ovat lisääntyneet, on lisätty myös tekijöitä, Joenpalo sanoo. Teollisuudessa tästä käytännöstä herätti laman aika, silloin opittiin ymmärtämään, että kilpailukykyä on pidettävä yllä muilla keinoilla.
Ymmärrä julkisen sektorin vaatimuksia, mutta sitä en ymmärrä, jos nämä jälkeenjääneisyyden korjaamisvaatimukset johtavat äärimmillään tupon kariutumiseen, hän sanoo.
"Teollisuuden hiukan parempiin palkkoihin sisältyy riskiraha, joka saattaa laueta aivan niin kuin parhaillaankin tapahtuu. Sadat työntekijät jäävät teollisuudesta työttömiksi."