Eduskunnan käsittelyyn tulleesta valtion talousarvioesityksestä puuttuu oleellinen tieto: hallituksen verolinja ratkeaa vasta tuponeuvotteluiden jälkeen.
Eduskunta sai tiistaina käsiteltäväkseen valtion vuoden 2005 talousarvioesityksen, mutta sen tuloverolinjasta eivät kansanedustajat saa tietoa tai pääse päättämään ennen kuin loppuvuonna. Hallitus kertoi vain inflaatiotarkistuksen suuruuden. Palkkaverotuksen kohtalo ratkeaa myöhäissyksyllä aivan muissa pöydissä, tulopoliittisissa neuvotteluissa. Puhemies Paavo Lipposen on asettanut veroesitysten takarajaksi lokakuun 26. päivän, mutta on epätodennäköistä, että vielä silloin olisi mitään valmista.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen pitämä budjetin esittelypuhe eduskunnassa oli melkeinpä enemmän suunnattu työmarkkinaneuvottelijoille kuin kansanedustajille. Eduskunnassa kun hallituksen linjan läpimeno on taattu, mutta samaa ei voi sanoa tuloneuvotteluista.
Jo aivan budjettiesityksen ensi riveillä lukee, että hallitus tavoittelee maltillista työmarkkinaratkaisua. Sen syntymistä luvataan tukea verokevennyksillä ja lisäämällä "panostuksia osaamiseen". Jopa tärkeät liikenneväyläratkaisut odottavat tuponeuvotteluiden jälkeistä lisäbudjettia.
Pitkäjänteisen talouspolitiikan harjoittaminen on ilman muuta helpompaa, jos maassa vallitsee työmarkkinarauha. Siksi hallitus on asiassa ollutkin aktiivinen. Mutta siinä on silti myös periaatteellisia ongelmia, vaikka Kalliomäki ei niitä halunnutkaan tiistaina myöntää.
Hallitus ei ole työmarkkinaosapuoli. Kun hallitus sanoo tavoittelevansa tietynlaista työmarkkinaratkaisua ja lupailee sen pohjalta jotakin, ovat puurot ja vellit vaarassa mennä sekaisin. Liittämällä verolinjauksen ja muita ratkaisuja epäsuorasti tuloneuvotteluihin hallitus luovuttaa taas kerran parlamentaarista valtaa muualle.
Mitä kattava, maltillinen ja pitkäaikainen tulosopimus varsinaisesti tarkoittaa, ja mitä tapahtuu, jos sitä ei synnykään? Kalliomäki vihjaili, että ensi vuonna voi olla edessä aivan toisensuuntaisia toimia, jos ylikuumeneminen uhkaa.
Hallitus on sitonut arvovaltansa vahvasti tuloneuvotteluiden onnistumiseen, mutta samalla työmarkkinaosapuolet saavat mahdollisuuden kiristää hallitukselta lisää lupauksia. Kansanedustajilla ei tällaista lypsymahdollisuutta ole. He saivat eteensä paperin, joka on tosiasiallisesti lyöty lukkoon jo aiemmin ministeriöiden kesken ja kehysneuvotteluissa.
Jos hallituspuolueiden rivit pitävät, kuten on syytä olettaa, muutoksia ehdotukseen ei juuri tule. Hallituksen esitykseen sisältyvä päätös yhdeksän poliittisen valtiosihteerin viran perustamisesta on kuitenkin sellainen yksittäinen asia, jossa eduskunnan olisi syytä käyttää omaa harkintavaltaansa.
Budjettipuheet eduskunnassa liikkuivat odotetusti yleisöön menevissä aiheissa, kuten lasten päivähoidossa ja liikennekysymyksissä, joihin tosin esitys ei tuo oleellisia muutoksia. Oppositiokaan ei löytänyt yhtenäistä rintamaa hallituksen moittimiseksi, vaikka kunnallisvaalien alla kuntatalouden, työttömyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan tilan kaltaisia lyömäaseita löytyi.
Talous kasvaa valtiovarainministeriön arvion mukaan ensi vuonna hitaammin kuin tänä vuonna. Työllisyys paranee hieman ja työttömyys laskee himpun verran. Silti liikkumavaraa uusiin avauksiin ei ole löytynyt siksi, että Kalliomäen toinenkin budjettikirja on alijäämäinen. Liikkumavaraa tuskin löytyy ensi vuonnakaan, jos hallitus pysyy aikeissaan tehdä vaalikauden lopulla ylijäämäinen budjetti.