Kulunut vuosi käänsi työmarkkinapolitiikkaa uusille raiteille. Kuuden vuoden tupokausi päättyi, ja nyt sen päälle heitettiin aiempaa paksummat mullat.
Itse asiassa raiteet olivat vanhat, sillä työnantajat ovat vuosia vaatineet sekä tupojen hautaamista sekä paikallisen ja yrityskohtaisen sopimisen lisäämistä. Nyt tukea tuli myös palkansaajapuolelta.
Eteen tuli kuitenkin sivuraiteita. Barrikaadeille nousivat poliitikot, toimihenkilöt ja naiset. Tehyn lähes 13 000 hoitajan joukkoirtisanoutumisuhka oli historiallinen.
Ensimmäistä kertaa eduskunta laati lain työtaistelun rajoittamiseksi. Viimeksi oltiin lähellä kesällä 2005, kun rajavartijoiden suojelutyöstä esitettiin lakia MM-kisojen ajaksi.
Kun SAK:n lakkoherkimmät alat olivat sopimuskierroksen ulkopuolella, STTK:n ja Akavan liitot lähtivät ensimmäistä kertaa näin laajasti työtaisteluiden tielle.
Naisvaltaisten alojen protestiin osallistui SAK:lainen Palvelualojen ammattiliitto Pam, joka uhkasi lopettaa työt kaupoissa, ravintoloissa, hotelleissa ja kiinteistöpalveluissa.
Työtaistelu-uhkia oli odotetusti paljon, kuten liittokierrokselle kuuluu. Valtakunnansovittelija sai 22 ilmoitusta lakkouhkista. Niistä vain viisi pääsi alkamaan.
Poliitikot löivät lisää höyryä
Uutta oli nyt myös poliitikkojen sotkeutuminen tulopolitiikkaan. Vaikka holtittomia lupauksia annettiin ennen kevään eduskuntavaaleja lähes kaikista puolueista, kepinnokkaan nousi kokoomus. Sen nuori johto markkinoi "tasa-arvotupoa", jolla koulutettujen matalapalkkaisten naisvaltaisten alojen palkkoja nostettaisiin.
Lupaukset otettiin todesta etenkin Tehyssä, jossa vuosien aikana kasaantunut kiukku purkautui. Keinoksi valittiin joukkoirtisanoutuminen, koska aiemmat lakot eivät purreet. Niissä suuri osa lakkolaisista voitiin määrätä suojelutöihin. Hallitus päätyi esittämään lakia, jolla hoitajat olisi pakotettu töihin. Työriitaa selvittämään värvätty sovittelulautakunta pääsi ratkaisuun ennen kuin lakia tarvitsi soveltaa.
Ay-liikkeessäkin perättiin pelisääntökeskusteluja, jottei into työtaistelu-oikeuden rajaamiseen nousisi liikaa.
Kuntaväestä tulikin palkkajohtaja
Työnantajapuolella tupon tilannearvio tuotiin ensin julki. Siellä nähtiin, että sopimusten aikataulutus on hajallaan, ja etenkin STTK:n liitoissa oltiin herkällä tuulella.
EK:n tavoittelema yrityskohtainen palkkamalli ei olisi tupon alla liikahtanut. Liittokierroksen päänavaajina toimivat jo alkukesästä Metalliliitto ja Kemianliitto. Niillekin sopi paikallisen sopimisen lisääminen.
Sopimusrytmiin vaikutti hanke SAK:laisen 330 000 jäsenisen teollisuusliiton perustamisesta vuonna 2010. Työnantajat ovat myöntäneet, että liittokierros tuli odotettua kalliimmaksi.
Suurin yllätys oli kuitenkin se, että kuntasektorista tuli palkkajohtaja. Aiemmin on pidetty selvänä, että palkankorotustason määräävät teollisuuden vientialat.
Monen viikon väännön jälkeen kuntaväelle luvattiin noin 11 prosentin korotukset. Monilla naisvaltaisilla koulutetuilla ryhmillä sopimuksen kustannusvaikutus on lähes 13 prosenttia.
Samalle tasolle pääsivät muutamat yksityisen sektorin alat, monet lakolla uhaten.