Epävarmuus talouskehityksestä ja kovat järjestöpoliittiset paineet vaikeuttavat keskitetyn tulosopimuksen tekoa. Silti sitä kannattaa yrittää. Tulosopimuksen vakauttava merkitys on kiistaton.
Pääministeri Paavo Lipponen ja vanha sotaratsu, valtiosihteeri Raimo Sailas tapasivat työmarkkinoiden keskusjärjestöjen johtoa tiistaina. Palaverin tuloksena päätettiin aloittaa selvitystyö kokonaisratkaisun edellytyksistä. Lipponen noudattaa vanhaa, hyväksi havaitsemaansa kaavaa. Ensin tehdään pohjaselvitys ja sitten käynnistetään varsinaiset neuvottelut, jos edellytyksiä on. Neuvottelut polkaistaisiin käyntiin syyskuun loppupuolella tai lokakuun alussa.
Tupon suosio on pääministerin arvion mukaan vahvistunut viime keväästä. Niin on varmasti käynyt ainakin työmarkkinoiden keskusjärjestöissä, kun niissä on vakuututtu talouden epävarmuuden jatkumisesta. Jäntevä ja maltillinen tulopolitiikka lisää kaikissa oloissa talouden ennustettavuutta. Erityisesti se parantaa mahdollisuuksia vakauttaa kehitystä silloin, kun monet ulkoiset tekijät horjuttavat luottamusta. Myös kasvulle tärkeä kuluttajien luottamus säilyy, kun palkansaajat voivat laskea tulotasonsa pysyvän edes hienoisessa nousussa.
Kaikissa liitoissa ei olla asiasta yhtä vakuuttuneita. Paperiliitolla ja Kemianliitolla on SAK:ssa jälleen omia tavoitteita, joita on vaikea sovittaa kokonaisratkaisuun. Ehkä vielä pahempi ongelma tällä kertaa löytyy STTK:sta. Eräät STTK:laiset julkisen alan liitot tuskin tulevat keskitettyyn sopimukseen mukaan, ellei niitä voida hyvittää jollakin erityisjärjestelyllä.
Tuloveron huojennuksia on viime vuosina käytetty säännönmukaisesti kokonaisratkaisun houkuttimena. Myös tällä kerralla valtiovarainministeri Sauli Niinistö tarjoilee tuttua rohtoa, mutta hän haluaisi päättää veroista jo budjettiriihessä eli siis irrallaan tulosopimuksesta. Lipponen ja SDP jättäisivät puolestaan lopullisen veropäätöksen tuloneuvottelujen houkuttimeksi. Kovin paljon tuloveron kevennysvaraa ei kuitenkaan käytännössä jää, kun Niinistön esitys sairausvakuutusmaksun korotuksesta kaatuu kaiken todennäköisyyden mukaan budjettiriihessä.
Mikkelissä koolla ollut SDP:n eduskuntaryhmä piti liikkumavaraa verojen alentamiseen pienenä ja puoltaa menettelyä vain siinä tapauksessa, että saadaan aikaan "työllistävä" tuloratkaisu. Ehto täyttynee, jos päädytään maltilliseen tulosopimukseen. Budjettitavoitteitaan keskiviikkona käsitellyt vasemmistoliiton ryhmä oli jyrkempi. Se esitti yleisistä veronkevennyksistä luopumista ensi vuoden budjetissa. Niillä ei ryhmän mielestä ole merkitystä työllisyyden kannalta.
SAK haluaisi kaksivuotisen sopimuksen, jonka kummankin vuoden korotukset sovittaisiin kiinteinä. Toimihenkilöpuolella pituudeksi sopisi useampikin vuosi, kunhan sopimus olisi irtisanottavissa ja korotukset sovittaisiin vain ensimmäisen vuoden osalta.
Työnantajien TT pääsi huomauttamaan, että ainakin tässä vaiheessa monet ammattiliittojen kannanotot viestivät epäyhtenäisyydestä. TT katsoo ryhmäkohtaisten lähtökohtien osoittavan halua jättää työllisyyden ja kasvun kohentamistavoitteet muiden harteille. Olennaisinta TT:n kannalta on kuitenkin sopimuksen kustannusvaikutus.
Vaikealta tuntuvaa lähtöasetelmaa ei pidä säikähtää. Järjestöjohtajat ovat kokeneita kehäkettuja. He tuntevat tulopelin säännöt ja jaksavat vääntää, jos näkevät, että onnistumisen edellytyksiä on.