Budjetti valmistuu kitkattomasti, lukuun ottamatta matalapalkka-alojen tukea. Verot jäävät tuloneuvottelujen vauhdittajiksi.
Valtiovarainministeriö aloitti keskiviikkona ministeriön sisäiset budjettineuvottelut. Tällä kertaa ministeriön talousennustetta ei joko taktisista syistä tai epävarmojen talousnäkymien takia julkistettu neuvottelujen aluksi, toisin kuin esimerkiksi viime vuonna. Tilastokeskuksen mukaan toukokuussa kokonaistuotanto kasvoi peräti kolme prosenttia, kun kasvuvauhti kuukautta aiemmin oli 1,6. Jos tuotannon kasvu jatkuu, budjettineuvotteluihin tulee pelivaraa.
Budjetin rakentaminen sujunee tänäkin vuonna jokseenkin kitkattomasti. Budjettiriihen tiukin vääntö käytäneen matalapalkka-alojen tuesta. Keskusta vaatii niin sanotun Holmin-Vihriälän mallin toteuttamista. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki taas on sanonut, ettei mallin toteuttamiseen ole rahaa. Tukipaketti maksaisi enimmillään arviolta puoli miljardia euroa, josta valtion osuus olisi noin puolet.
Politiikan painopiste siirtyi vuosia sitten hallituksesta ja eduskunnasta tuloneuvotteluihin. Eduskunnan tärkein vuosittainen tehtävä on päättää budjetista ja veroista, mutta tosiasiassa niistä on päätetty jo pitkään tulopoliittisissa neuvotteluissa. Tällaiseen tilanteeseen ajauduttiin jo 1990-luvun puolivälissä, kun Paavo Lipposen hallitus ryhtyi ostamaan palkkamalttia veroporkkanoilla.
Periaatteessa kysymys oli koko Suomen hyvinvoinnin säilyttämisestä ja kasvattamisesta. Jos palkankorotukset olisivat olleet kiivaan talouskasvun vuosina ylisuuria, valtiontalouden vakautus olisi häiriintynyt. Samalla Lipponen kuitenkin antoi työmarkkinajärjestölle ja ay-liikkeelle liikaa valtaa.
Kalevan haastattelussa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli vaati hallitukselta päätöksiä sekä palkkaverojen että matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentamisesta jo elokuun budjettiriihessä. Kalliomäen mukaan verot on jätettävä tuloratkaisun porkkanoiksi. Tälläkin kertaa niin lienee viisasta tehdä, vaikka Kalli on periaatteessa oikeassa. Joka tapauksessa veroasiassa mitataan pääministeri Matti Vanhasen ja Kalliomäen yhteistyöakselia.
Suomen talouden tasapaino on niin herkässä vaiheessa, että ylisuuret palkankorotukset olisivat myrkkyä Suomen hyvinvoinnille. Se voimistaisi Kiina-ilmiötä ja lisäisi työttömyyttä. Nyt tarvitaan lisää veronalennuksia, jotta talouteen saadaan uutta kysyntää. Kun kansalaisten ostovoima kasvaa, myös palvelujen kysyntä kasvaa ja työllisyys lisääntyy. Voi olla, että matalapalkka-alojakin tuetaan Holmin-Vihriälän mallia tehokkaammin korottamalla kotitalousvähennyksen ylärajaa ja nostamalla pienyritysten arvonlisäveron alarajaa.
Budjettineuvotteluissa kannattaisi kuitenkin muistaa, että maltti on valttia. Kallin vaatimuslista on niin mittava, että hän itsekin esittää valtiota myymään omaisuutta, jotta kertaluontoisia menoja voitaisiin rahoittaa. Tosiasiassa menojen lisäämiseen ei ole varaa. Päin vastoin nyt tarvitaan radikaaleja ratkaisuja hyvinvointivaltion rahoituspohjan säilyttämiseksi. Tähän asiaan puuttui valtiosihteeri Raimo Sailas Ilta-Sanomissa. Hän pelkäsi näivetystautia, ellei työllisyysastetta saada kohoamaan reippaasti yli 70 prosentin.
Sailaksen työllisyysryhmä esitti jo vuosi sitten keinoja, joilla hyvinvointiyhteiskunnan jatkoa voitaisiin turvata. Hallitusneuvotteluissa niillä pyyhittiin pöytää. Työllisyyttä voidaan parantaa alentamalla verotusta ja tekemällä muutoksia työttömyysturvaan. Tässäkin asiassa ay-liikkeellä on veto-oikeus.