Pieni yritys menestyy, kun valmista osaamista hakee ulkomailta eikä opettele kaikkea kantapään kautta, Codenomiconin operatiivinen johtaja Tuija Postari-Kivistö sanoo. Rajoja yrityksen nopealle kasvulle ei haluta toistaiseksi.
Tietoturvatestaustyökaluja valmistava Codenomicon listattiin taannoin sadan lupaavimman nousevan teknologiayrityksen joukkoon Euroopassa. Mistä menestys johtuu?
Meillä on ollut aika vauhdikkaat pari viime kuukautta. Helmikuussa meidät valittiin Suomessa Vuoden tietotekniikkatyöksi, kuukausi sen jälkeen tuli Euroopan laajuista tunnustusta. Molemmissa oli aika lailla samoja kriteereitä taustalla, eli hyvin voimakas kansainvälistyminen ja voimakas kasvu. Olemme pystyneet vuosi vuodelta vähintään tuplaamaan myynnin ja henkilöstömäärän sekä yhdistämään suomalaisen tuotekehitystyön kansainväliseen liiketoimintaosaamiseen.
Mikä merkitys on sillä, että yritys on lähtöisin Oulusta?
Oulussa on tehty paikallisesti pitkään sellaista työtä, joka mahdollistaa tämän. Esimerkiksi yliopistossa tehty tietoturvatutkimus ja Technopolis sekä Oulu Innovation ovat tarjonneet edellytyksiä. Me olemme olleet alusta lähtien monessa mukana, esimerkiksi Global Software -hankkeessa, jonka siivittämänä lähdimme perustamaan konttoria Yhdysvaltoihin. Yksin tämäkin olisi ollut paljon hankalampaa.
Miten pieni yritys pärjää kilpailussa, mitkä ovat teidän valttinne?
Perustajaporukkaan on kumuloitunut erilaista osaamista, kaverit lähtivät hakemaan ydinporukan ulkopuolelta sitä osaamista, mitä heillä itsellään ei ollut. Omin voimin ei edes koetettu lähteä valloittamaan maailmaa, vaan on lähdetty hakemaan apua muualtakin. Esimerkiksi minä olin ensimmäinen ulkopuolinen, joka tuli johtoryhmään ja minun jälkeeni tulivat amerikkalaiset toimitusjohtaja ja markkinointipäällikkö. Pieni menestyy, kun ei yritäkään opetella kaikkea itse kantapään kautta.
Yritystänne on hehkutettu jopa uutena Nokiana, olisiko samanlainen menestystarina mahdollinen?
Minullahan on Nokia-tausta. Itse innostuin pari vuotta sitten Codenomiconista, koska näin siinä mahdollisuuden viedä suomalaista teknologiaosaamista maailmalle samaan tapaan kuin Nokia on tehnyt.
Löytyykö Oulun alueelta enää sopivia huippuosaajia?
Meidän haasteemme rekrytoinnissa on ollut löytää juuri ne valmiit ihmiset. Esimerkiksi koodareista, ohjelmistosuunnittelijoista on tällä alueella jostain syystä pulaa. He eivät liiku helposti talosta toiseen. Myös myynnin osaavia ihmisiä on vaikea löytää, siksi mekin olemme lähteneet suosiolla etsimään heitä esimerkiksi Ruotsista tai Britanniasta. Toisaalta se tuo yritykseen vahvuutta, jos töissä on muitakin kuin oululaisia tai suomalaisia. Voi olla, että työntekijöitä löytyisi läheltäkin, mutta parhaat on otettava sieltä, mistä ne löytyvät.
Kuinka nopeasti yritys voi kasvaa? Tuleeko raja jossain vaiheessa vastaan?
Tavoitteenamme on pitää sama vauhti päällä, eli tuplata joka vuosi liikevaihto ja henkilöstön määrä. Vuoden lopussa meitä pitäisi olla lähemmäs 70 henkilöä. Kun tulin pari vuotta siten taloon, olin numero 14. Aika näyttää, mihin suuntaan pitkän linjan strategiat johtavat. Kyllähän meillä on huisit kasvusuunnitelmat, pääomasijoittajiakin on mukana ja menemme niin pitkälle kuin pääsemme.
Miksi it-alalla johtotehtävissä on harvoin naisia?
En oikein tiedä, minkä takia naiset nousevat harvoin johtajiksi. Itse olen nähnyt sen aika helppona. It-ala on moderni ala, joka tukee tasavertaisuutta, mutta ehkä se on enemmän siitä kiinni haluavatko naiset ottaa mahdollisuuksia ja haasteita vastaan. Itsellenikin suurin haaste on kolmen ala-asteikäisen lapsen äitinä työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. Yhteydenpito eri puolille maailmaa tarkoittaa joustavuutta työajoissa, mikä merkitsee muun muassa iltapalavereita, ja sitten pitäisi jaksaa huolehtia välillä itsestäänkin. Lapset ovat tottuneet näkemään erilaisen äidin mallin, minkä itse olen aikanaan nähnyt.
Miten olet onnistunut ratkaisemaan yhtälön ja ottamaan omaa aikaa?
Se on haastavaa. Välilä täytyy vain pysähtyä, ja tietenkin kotijoukot auttavat. Minulla yleensä kroppa tai pääkoppa viestii, milloin täytyy lähteä esimerkiksi lenkille ja huolehtia itsestään.