Suomalaishoitajien kysyntä maailmalla ei ole hellittänyt ja lähtijöitä riittää. Tällä hetkellä suomalaisia työskentelee ulkomailla, keikkatyöläiset mukaan lukien, jo arviolta 5 000.
Hoitajia vetävät maailmalle koti-Suomen vakinaisten työsuhteiden puute sekä parempi palkka. Erittäin tärkeäksi koetaan myös paremmat työolot, kertoo Tehy ry:n kansainvälisten asiain sihteeri Soile Tammisto.
Tällä hetkellä suomalaishoitajien ykköskohde on Norja. Muita kärkimaita ovat Ruotsi sekä Iso-Britannia. Norjassa jonkin verran ongelmia tuottaa kieli, mutta toisaalta hoitohenkilökunnan tarve on niin suuri, että maahantulijoita pyritään tukemaan mahdollisimman paljon.
Norjan ylivoimainen vetonaula on palkkaus. Kun Suomessa sairaanhoitajien keskipalkka on noin 2 000 euroa kuukaudessa, Norjassa jo minimipalkka oli pari vuotta sitten runsaat 20 800 Norjan kruunua eli noin 2 550 euroa. Erikoissairaanhoitaja pääsi vuonna 2001 Norjassa keskimäärin 3 940 euron kuukausiansioille.
Tammisto muistuttaa, että vertailut on laskettu virallisten tilastojen mukaan. Vuokratyövoimaa välittävien firmojen kautta työskenneltäessä palkat ovat vallan toiset. Reppufirmoissa palkat sovitaan henkilökohtaisesti, mutta Tammisto kertoo kuulleensa palkan olevan tuplasti paremman.
"Varsinkin Ruotsissa on tavallista, että sairaalat joutuvat ostamaan väkeä vuokratyöfirmoista, sillä ne pystyvät korkeilla palkoilla haalimaan työntekijöitä. Firmojen kautta tehdään aivan lyhyitäkin sijaisuuksia ja viikonloppuja, sillä niistä maksetaan hirveän hyvin. Kun joku erikoisosaaja lähtee tekemään esimerkiksi viikonlopun, lentomatkat maksetaan ja korvaukset ovat erittäin suuret."
Englantiin Suomesta on menty jo 1990-luvun laman alkupuolelta lähtien. Viime aikoina Englanti on kuitenkin menettänyt suosiotaan Norjalle ja Ruotsille. Suur-Lontoon alueella asumiskustannukset vievät leijonan osan palkasta, joten kunnon tienesteille päästäkseen pitäisi työskennellä pienemmällä paikkakunnalla. Se taas ei nuoren lähtijän kannalta ole kiinnostavaa.
Tammiston mukaan lähtijöitä on ympäri Suomea, mutta erityisesti pohjoisesta rajan pinnasta sekä ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta lähtemiskynnys on ollut matalampi. Suurin osa lähtijöistä on alle 30-vuotiaita, jotka eivät ehkä ole saaneet ensimmäistäkään, saati vakinaista työpaikkaa Suomesta.
Tammiston mukaan viime aikojen yllättävä ilmiö on ollut se, että myös sellaiset vakituisessa virassa olevat henkilöt, joilla eläkeikään ei ole enää kovin pitkä aika, ottavat virkavapaata ja lähtevät kokemaan jotain uutta.
Norjaan lähtijöitä riittää
Tehyn Oulun aluetoimiston aluesihteeri Eila Niska arvioi Pohjois-Suomen alueelta lähteneen ulkomaille vähintään 200 hoitajaa. Esimerkiksi kun ammattikorkeakoulussa pidettiin hoitajille norjan kielen kursseja, maahan lähdettiin kurssi kerrallaan.
"Norjassa töissä olevat kertovat, että siellä työolot ovat paremmat, kun työntekijöitä enemmän ja palkka on parempi. Koti-ikävä on kuitenkin kova ja jos vakituista työtä löytyisi, tultaisiin takaisin."
Kun lama-aika tuli, hoitajia koulutettiin paljon eikä töitä ollut. Niskan mukaan silloin kuviteltiin, että eläköitymisbuumin tullessa reserviä riittäisi.
Nuoret eivät kuitenkaan jääneet odottamaan ja lähtivät pakonkin edessä muualle. Kuinka moni tulee ikinä takaisin, miettii Niska.
"Ulkomaille on mennyt pariskuntiakin ja monet löytävät kumppanin sieltä. Vielä nyt heillä on takaisintulohaluja, mutta miten lienee vuosien päästä?"
Muualta Suomeen?
Soile Tammisto uskoo, että hoitajien tarve ulkomailla tulee vain kasvamaan. Ilmiö on, että joistain tietyistä maista terveydenhuollon väki ikään kuin katoaa muihin tehtäviin tai siirtyy eteenpäin muualle, jossa edut ovat paremmat. Suomessakin joillain paikoin ja joistain tietyistä erikoiskoulutetuista alkaa olla jo pulaa.
Tammisto sanoo toivovansa, että löytyisi joku keino, jolla ala saataisiin säilymään osaavissa käsissä ja työ laadukkaana. Ovella on nimittäin odottamassa se, että kun oman maan ihmiset lähtevät pois, tilalle joudutaan ottamaan väkeä muualta.
"Sitähän olisi itärajan takana tulossa vaikka kuinka, mutta siellä koulutus ei vastaa EU-koulutusta. Siitä seuraa pelko, että tuleeko tarve madaltaa laatu- ja koulutusvaatimuksia."