Oulun kaupungin nopea kasvu näkyy kaupungin rakenteessa selvästi. Uusia kaupunginosia on syntynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana kymmeniä, ja vanhoja alueita on tiivistetty.
Vuoden 1961 kartassa kaupunkimainen asutus rajoittui Heinäpään, Nokelan, Oulunsuun, Toppilan ja Ruskon rajaamalle alueelle. Tuolloin kaupungin asukasluku oli karvan verran alle 60 000 henkeä.
Asukasluku oli kasvanut yli kuudella tuhannella edellisvuodesta, kun kaupunkiin oli naapurikunnista liitetty viisi uutta kaupunginosaa.
Väestönkasvu Oulussa oli erittäin voimakasta 1950- ja 1960-luvuilla. Asukaslukua kasvattivat sekä poikkeuksellisen voimakas syntyvyys että muuttovoitto. 1960-luvun alkuvuosina muuttovoitto kohosi jopa 1900 henkilöön vuodessa.
Rakentaminen Oulussa oli kiivaimmillaan samaan aikaan kuin voimakkain väestönkasvu. Syy tähän oli se, että rakentaminen vielä tuolloin oli verovapaata. Huhut sen muuttumisesta veronalaiseksi kiihdyttivät rakennushankkeita.
Lähiöasuminen tuli Ouluun sodan jälkeen, kun Karjasillan asuinalue rakennettiin. Pian sen jälkeen Tuiran pohjoispuolisiin metsiin nousivat Välivainio, Isko, Hintta ja Toppila. Niiden rakentaminen alkoi 1950-luvulla.
Samoihin aikoihin myös olemassaolevan asutuksen alueet alkoivat muuttua rajusti. Keskustan puukorttelit sekä Heinäpää ja Tuira laitettiin käytännössä täydelliseen remonttiin 1960- ja 1970-luvuilla. Lisäksi vanhimpia lähiöitä, kuten Välivainiota, Toppilaa ja Alppilaa laajennettiin korkeilla kerrostaloilla.
