Paljon arvostettu isovelini Ibrahim. Mine kirjoita sinule nyt täältä Oulusta ko mine ole tehny valtava munaus. Oikea iso katastrofi on päässy valloille. Ja syy on minu, voikko velini uskoa?
Sinä tietä minula on melko mukava pizzeria täsä kaupungisa. Suomesa puhutaa kassavirrasta ja se on kyllä minula hyä.
Mine tee isoja pizzoja jokka maistuva hyväle. Em minä halua etä asiakaalla on kohta hirviä ripuli ja paha mieli ko ensin syöny minun paikasa. Mine panosta laatuun.
Sine myös tietä etä se pölise tuo vehnäjauho ko leipoopi lättyä. Katastrofi alkoi siitä.
Erräänä päivänä mine olin leiponu varmasti kuule sata pizza. Kauhialla vauhila pistin menemää ko väkiä vaan tuli oven täyveltä.
Koko keittiö tumusi ja pölysi. Uuni hehku. Oli kuuma ko sielä meilä torilla.
Siinä nousi jauhopöly minu nokkaa. Ko olen kova hengittää ja hikuamaa, niin se meni se jauho syvälle sieraimee, päähän asti. Minä yskin ja ryin, työnsin päänki seinän räppänästä ulos. Vaan ei kö ryitti lissää. Olin tukehtua siinä.
Sitte muisti isoisä ohjee ko se oli menny 50 asteen kuumuuvessa Al Anbarin autiomaan läpi, sillon ko se vei meiltä Mosulista munia Bagdadiin. Isoisä meinasi tukehtua ohuee hiekkaan.
Se sytytti tupakin. Sillä oli kolomekki tupakkia suusa. Nii se selevisi. Savu esti hiekan menon nokkaa. Nii se kerto.
No, minä löin kuus tupakkia palamaan. Niitoli suupielen täyveltä. Ja tuntu se niinko pikkusen ois helepottanu, ko poltteli takapihalla.
Mine kattoa ovelta että salin puolelle oli tullu asiakas. Semmone vaalia komia naine. Eritäin tyylikäs vaate. Mine onneton vein sile rouvale menun ja unohi sylykiä tupakit pois. Nehän sätkät tipahteli siihen pöyväle rouvan naama etee, ko mine avasi suuni ja aloin kehua quattro stagionia.
Seuraavana aamuna mine lensi pyllylle lattialle. Sielä se sama naine oli televisiosa vaatimassa tupakoinnin polton lopettamista joka ikisesä ravintolasa. Soli ministeri, soli pahalla päälä. Joku Mönkäre nimeltään.
Näin surkeita terveisiä sinne kaikille. Sinu velipoika Massoudi.
petri.laukka@kaleva.fi